perjantai 30. toukokuuta 2014

Miilunpolttajan pastaa eli pasta carbonara


Puristien mukaan pasta carbonaraan ehdottomasti ei saa laittaa kermaa, vaan kermaisuus tulee nimenomaan lopuksi sekaan sekoitettavasta keltuaisesta. Valkosipulin lisäys on toinen koulukuntia jakava ainesosa. Meillä tehtiin nyt isännän opiskeluaikojen ohjeella, johon tulee kermaa, muttei valkosipulia. Mikään ei estä poistamasta ensimmäistä ja lisäämästä toista, jos siltä tuntuu.

Keltuaista älkää unohtako - ilman sitä tämä ei ole mitään.

Pasta carbonara des étudiants

Laita pastavesi kiehumaan ja laita spagetti kypsymään.

Silppua sipulia ja heitä pannulle öljyyn kuullottumaan. Lisää pekoni ja ruskista. Kaada joukkoon hiukan kermaa.

Kun spagetti on kypsää laita se ja hiukan keitinvettä kastikkeeseen. Sekoita hyvin ja laita lautasille. Lisää keltuainen jokaiselle lautaselle ja sekoita nopeasti kuumaan pastaan. Ripottele päälle pippuria ja parmesaania.

Nauti heti.


torstai 29. toukokuuta 2014

Tap, tap, tapenade ja muita tahnoja


Tapenade eli oliivitahna - tuo Etelä-Ranskasta tuttu herkku maistuu aina. Minulle se tuo mieleen kesän, joten se sopi tämän viikon säätakapakin mielenpiristykseksi oikein hyvin.

Tapenade on myös monikäyttöinen. Sitä voi

  • sivellä sellaisenaan leivän päälle (pataleivän kanssa ihan omiaan)
  • laittaa kirsikkatomaattien täytteeksi
  • sivellä lammaspaistin tai kanafileiden päälle kuorrutteeksi ennen uuniin laittamista
  • käyttää maustamaan mozzarellasiivuja
  • laittaa kulhoon kasvisdipiksi
  • sekä, no, mihin nyt yleensä kuvittelee oliivin sopivan, sinne käy myös tapenade... 

Tahnat noin yleensäkin ovat herkkua - hummus ja munakoisokaviaari ovat meillä tapenaden lisäksi usein käytettynä herkkuja.

Mitäs muita tahnoja teillä tulee mieleen ? 




Tapenade

1,5prk (250g) mustia, kivettömiä oliiveja
1 prk tonnikalaa (MSC-sertifioitua tai sitten jotain muuta kalasäilykettä) valutettuna
Iso kourallinen suuria basilikanlehtiä silputtuina
1 dl sitruunamehua
1 dl tai maun mukaan oliiviöljyä

Pistä tehosekoittimeen kaikki ainekset, mutta öljystä vain puolet, ja surraa tasaiseksi tahnaksi. Lisää öljyä tarpeen mukaan.


keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Patapulinaa - Leivänteon helppous ja herkullisuus




Meillä tehdään paljon leipää. Kun kerran aloittaa, on vaikea palata kaupan pussileipiin. Sen verran eri maailmasta on omasta uunista otettu lämmin leipä. Kaupan lämpimien irtoleipien kohdalla minulla taas tökkii hinta, vaikka ne välillä ihan syötäviä ovatkin. Useampi euro leivästä, jonka pojat tuhoavat kahdella syöntikerralla, tuntuu aika kovalta hinnalta.

Viime vuonna leipäleivontani nousi vielä aivan uusiin sfääreihin, kun kohdalleni osui Blogistaniassa kiertänyt ohje,joka mullisti leiväntekotapani kokonaan. Kyseessä on tietysti pataleipä.

Mullistus ei johdu siitä, että pataleipä ei vaadi vaivaamista sen enempää taikinan kuin oman pään kohdalla. Suurin muutos on yksinkertaisesti leivän kypsennystavassa. Se on se pata. Mitä ilmeisemmin pata saa pidettyä kannen alla kosteuden, jonka ansiosta kuori on rapeaakin rapeampi ja sisusta ihanan pehmeää. Tai sitten kaikki johtuu lämmön keskittymisestä pieneen tilaan. Oli syy mikä tahansa - padassa onnistuu leipä kuin leipä, eikä pelkästään pataleipä. Olen käyttänyt pataa kypsentäessäni monien muidenkin leipäreseptien kohdalla ja lopputulos on ollut aina mahtavan hyvä.

Varsinaisia pataleivän ohjeita silmiini on osunut tähän mennessä kaksi. Ensimmäisen bongasin useammastakin blogista ja sitä meillä on leivottu vähintäänkin kerran kuukaudessa, yleensä useamminkin.
Toisen löysin Glorian ruoka ja viini lehdestä, jossa kitaristi Mikko Kosonen hehkutti lempileipäänsä. Kyseessä on Jim Lahey nimisen amerikkalaisen leipurin tv:n ruokaohjelmassa vuonna 2006 esitelty resepti nimeltään no-knead-bread eli vaivaamaton leipä. Liekö tuo sitten pataleipäreseptien blogiversioiden kantaäiti. (Esittelyvideon voi katsoa vaikka täällä)

Tässä nyt kuitenkin ensin tuo kaikkein yksinkertaisin versio (jolla kuvan leipäkin on tehty)


Pataleipä 

7dl jauhoja (kuvan leivässä 5dl vehnäjauhoja + 2 dl hiivaleipäjauhoja)
2tl suolaa
0,5tl kuivahiivaa
3,5dl lämmintä vettä

Sekoita taikina, älä turhaan vaivaa. Nostata huoneenlämmössä kannen tai kelmun alla 12-18h.

Ota taikina kulhosta  ja muovaa leiväksi (vaikka taittamalla kolmesti). Nostata vielä 30-60min kannen tai kelmun alla. 

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen ja nosta kannellinen uunipata (minä käytän ihan tavallista mustaa Kokki-pataa) sinne kuumenemaan. Kun leipä on noussut ja uuni kuuma, tipauta leipä uunipataan ja kypsennä kannen alla 30min. Ota kansi pois ja anna vielä ruskistua noin 10-15 min.
Ota pois uunista ja padasta. Anna hieman jäähtyä ennen kuin herkuttelet. 


Jim Laheyn reseptin ero on jonkin verran ainesten määrissä, mutta muuten pääasiassa ohje on aikalailla samanlainen :

Ainekset
jauhoja 9,5dl
0,5tl hiivaa
2tl suolaa
vajaa 5dl vettä

(Ero1) Lisäksi hän valelee taikinanalun oliiviöljyllä ja (ero2) nostattaa jo taiteltua leipää vielä 2h eli nelinkertaisen ajan. Hän myös (ero3)antaa leivän olla uunissa ilman kantta kauemmin 20-30min ja käskee vain laskemaan lämpöä, jos näyttää palavan.

Kannattaa kokeilla - kumpaa vain resepteistä.
Herkullinen, itse leivottu leipä on yksi elämän yksinkertaisimmista, mutta parhaista ja eniten iloa tuottavista nautinnoista!



maanantai 26. toukokuuta 2014

Jauhopussien tyhjennystä - vaaleahkoa vuokaleipää



Keittiönkaapista löytyy useita jauhopusseja, joissa on vain pohjat jäljellä. Mahtava tilaisuus sekoittaa taas uudenlainen leipä.

Tämä on niitä leipiä, jotka pitää syödä tosi nopeasti pois, mielellään silleen vähän lämpimänä.

Kolmen jauhon vaalea vuokaleipä

2dl Myllärin Talonleipäainesta
2dl hiivaleipäjauhoja
4dl vehnäjauhoja
1rkl suolaa
1rkl sokeria
0,5pss kuivahiivaa
3dl lämmintä vettä

Sekoita jauhot, suola sokeri ja hiiva kulhossa. Lisää vesi ja vaivaa kymmenisen minuuttia kimmoisaksi taikinaksi. Öljyä kulho ja laita taikinapallo siihen. Jätä liinan tai kannen alle nousemaan 45 minuutiksi.

Vaivaa hetki taikinaa. Levitä levyksi ja taita levy kolmesti päällekkäin (rullaksi). Laita leipävuokaan reunakohta alimmaiseksi. Kohota vielä 20min ja lämmitä uuni 220 asteeseen.

Paista leipää uunissa puolisen tuntia. Ota pois vuoasta ja koputtele pohjaa. Mikäli ääni ei ole tarpeeksi kumea, pistä leipä vielä pohja ylöspäin uuniin ilman vuokaa 5 minuutiksi.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kesäinen sunnuntaipiknik


"Pikmimille, pikmimille", kuului vierestä koko matkan läheisen rannan puistoon. Ulkona syömisesä on jotain taianomasta kaikille ikäluokille, eikä kolmevuotias tee poikkeusta. Peitot maahan, lautaselle couscous-salaattia, vieressä iso nurmikenttä juosta ja poimia voikukkia. Ihana sunnuntai!


Yksi lempparisalaateistamme toimii myös piknikruokana eli

Couscous-kesäkurpitsasalaatti ja chermoula-kanaa

Salaatti 

Kaada puolipakettia couscousryynejä kulhoon. Peitä kiehuvan kuumalla vedellä ja jätä turpoamaan. Sekoita desilitra sitruunamehua ja saman verran rypsiöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla ja kaada ryynien sekaan. Irrottele ryynit haarukalla toisistaan.

Paahda pari isoa kourallista cashew-pähkinöitä, Pilko yksi kesäkurpitsa siivuiksi tai palasiksi ja paista pannulla öljyssä melkein kypsäksi. Leikkaa fetajuustoa kuutioiksi.

Sekoita couscousryyneihin purkillinen vihreitä oliiveja, feta, kesäkurpitsa ja pähkinät. Jätä jäähtymään ja maustumaan huoneenlämpöön.

Chermoula-kana

Leikkaa 6 broilerin rintafilettä paloiksi. Sekoita kulhon pohjalla sitruunan kuori ja mehu, suolaa ja pippuria, 3 isoa valkosipulinkynttä, 1rkl hunajaa, 2tl savupaprikajauhetta, 1 tl chilijauhetta. Sekoita kanapalat marinadiin ja jätä maustumaan. (Voit tehdä tämän jo edellisenä iltana,jolloin maku kanapaloissa on vielä vahvempi jääkaapissa vietetyn yön jälkeen).

Lämmitä uuni 200 asteeseen ja laita kanapalat uunivuoassa kypsymään 20-30minuutiksi.

Jälkkäriksi tietysti eilisiä kaakao-raparperimuffinsseja (niitä onnistuneempia ;-)


lauantai 24. toukokuuta 2014

Äiti opetteli matikkaa munattomilla ja maidottomilla kaakaomuffinsseilla

Tämä on tosi outo muffinssiohje. Siksi sitä ei pidäkään kokeilla väsyneenä, kuten karvaasti koin aamulla. Tokkuraisena eivät mittojen muunnokset millilitroista desilitroiksi oikein suju - puolesta desistä tuli puoli litraa ja öljyä vielä kaiken lisäksi. Suoraa tietä bioroskikseen...  Ei kerrota meidän kolmasluokkalaiselle, joka näitä juuri koulussa opetteli. Menisi äidin maine. 

Ihan kaikkea syytä en niskoilleni ota, sillä muuten aivan fantastisen hyvässä kirjassa oli käynyt sellainen virhe, että ohjeessa tarvittava vesi oli pudonnut pois aineslistalta. Se luki kyllä itse ohjeessa, mutta kuka sitä nyt aamulla joka riviä tulisi lukeneeksi? 

Kaakomuffinssin ohje siis on sekä munaton että maidoton, eikä siinä ole leivinjauhetta vaan ruokasoodaa. Oli ihan pakko kokeilla, toimiiko. No, toimii. Ihanan pehmä, tumma muffinssi. 

Tuo kuvan keltainen mössö puolestaan on eilen tekemääni raparpericurdia. Lykkäsin uuniin mennessä ruokalusikallisen jokaiseen muffinssiin ihan vain testatakseni. Toimii sekin. Vaikka ensi kerralla taidan laittaa enemmän väliin kuin päälle... Kreemin tekemisessä oli omat haasteensa, joten palataan siihen tässä kesän aikana vielä uudestaan. 



Munattomat ja maidottomat kaakaomuffinssit (raparperikreemillä) 

2,5dl jauhoja
1,5dl sokeria
2rkl kaakaojauhetta
0,5tl ruokasoodaa
0,5dl ruokaöljyä
1rkl valkoviinietikkaa
vajaat 1,5dl vettä
vaniljaa myllystä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita nesteet keskenään. Sekoita kaikki keskenään tasaiseksi taikinaksi. Onnistuu helpoiten jollain sähköisellä.

Lusikoi muffinssivuokiin (11-12kpl).

Lisää halutessasi jokaiseen ruokalusikallinene dellisenä päivänä tehtyä raparperikreemiä (2 kananmunaa + 1 keltuainen, 1 rapaperi, 2dl sokeria, 75g voita ).

Paista 170 asteessa n.20min.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Italiafiilistelyä


Vera Vala : Kuolema sypressin varjossa
Luettavaksi ja blogattavaksi - ja tällä kertaa kokattavaksikin - saatu Elisa Kirjalta 
Varsinainen kirjajuttu täällä

Vera Valan Kuolema sypressin varjossa sijoittuu Italiaan. Päähenkilö Arianna pitää ruoanlaitosta ja Kobolla tuli merkittyä useampikin inspiroiva sivu muistiin. Eniten mieleen jäi pyörimään kesäkurpitsa pasta Gorgonzola-juustolla. Harmikseni vain ei kaupasta löytynyt Gorgonzolaa. En viitsinyt ottaa mitään muuta sinihomejuustoa, kun maut ovat kuitenkin aina vähän erilaisia. Se sitten siitä ideasta.

Kuten Ariannallakin kirjassa, minunkin ruoanlaittoinspiraationi on kovasti kiinni päivän mielialasta. Tänään oli aika kiireinen päivä ja nyt illalla sataa. Pastaa lohturuoaksi siis ehdottomasti. Gorgonzolan puuttumisesta huolimatta en päässyt irti Italia -fiiliksestä, joka on minua ympäröinyt kirjan loppumisen jälkeen. Siinä oli jotenkin niin ihanat maisemat ja tarina henki italialaista rentoa elämäntapaa vaikka murhaa selvitettiinkin. Siispä unohdetaan sinihomejuusto, mutta käytetään silti se kesäkurpitsa jääkaapista ja inspiroidutaan ihan vain tunnelmasta.

Siispä, punaista, vihreää ja valkoista eli kliseinen Italia -yhdistelmä basilikaa, tomaattia ja mozzarellaa. Niin ja jonkin verran kaikkea muutakin. Lukekaa tuosta alta, mitä kaikkea. Tästä saattaa hyvinkin tulla meillä yksi vakiopasta kotiruokarepertuaariin. Sitä en sitten tiedä, miten oikeasti italialaista tämä loppujen lopuksi oli, mutta liekö tuolla niin väliä. Maistui ihanalta ja Ariannakin varmaan tykkäisi (?)

Kesäkurpitsa-sitruunapastaa mozzarellalla (ja parilla muullakin jutulla)

2,5:lle

1 pieni kesäkurpitsa pilkottuna
2 pientä kevään sipulia silputtuna
suolaa ja mustapippuria
oliiviöljyä
kuivattua chiliä
kirsikkatomaatteja
yhden sitruunan kuori ja mehu
1 mozzarellapallo
iso kourallinen basilikaa
parmesaaniraastetta
tuorepastaa

Laita pastavesi kiehumaan ja suolaa se kun poreilee..

Lorauta pannuun oliiviöljyä ja kuumenna se vähän yli keskilämmöllä. Lisää kesäkurpitsapalat ja sipuli ja pikkuisen suolaa. Anna kypsyä hetken ajan. Raasta mukaan sitruunankuori ja lorauta joukkoon puolet sitruunamehusta. Lisää 1/2 tl kuivattuja chilihiutaleita. Odota muutama minuutti ja sekoita aina välillä.

Lisää joukkoon pari kourallista puolitettuja kirsikkatomaatteja, kun kesäkurpitsa näyttää kypsältä mutta vielä purutuntumaa omaavalta. revi joukkoon mozzarellapallo. Lisää vielä iso kourallinen silputtuja basilikanlehtiä.

Keitä tuorepasta paketin ohjeen mukaan, valuta ja kaada pannulle. Ota mukaan pikkuisen keitinlientä. Sekoita pannuun kastikkeen kanssa ja annostele heti lautasille.

Raasta päälle parmesaania ja ripottele pikkuisen mustapippuria. Koristele vielä halutessasi basilikanlehdillä.

Nauti. Laita silmät kiinni ja kuvittele olevasi Italian auringon alla.


torstai 22. toukokuuta 2014

Otetaan laatikollinen mansikoita - stressittömästi

Tiedän, kuuluisi ostaa vain suomalaisia ja lähellä tuotettuja. Ne ovat parhaimman makuisia ja, no, lähellä tuotettuja... Silti en voi vastustaa keväällä lähikauppaan tulevia parin kilon laatikoita kevään ensimmäisiä mansikoita, enkä oikein ymmärrä, miksi edes pitäisi.

En minäkään talvella osta toiselta puolelta maapalloa rahdattuja mansikoita ja kesällä niiden on ehdottomasti oltava kotimaisia, mutta välillä tuntuu ruokaostosten tekemisen jo olevan, miltei masentavaa puuhaa kaikkine pohdintavaatimuksineen. On ruokamaileja ja kotimaisen työn tukemista ja myrkkyjen välttämistä ja luomun suosimista ja eläinsuojelua. Lisäksi pitäisi pyrkiä monipuolisuuteen, keveyteen ja terveellisyyteen, jotta perhe saisi parasta mahdollisa ruokaa, jonka tulisi vielä kaiken lisäksi maistua hyvältä (ei unohdeta tuota pääasiaa kuitenkaan).

Vähemmästäkin sitä tulee jo stressipäänsärkyä.

Välillä voi ostaa jotain ihan vain mielikseen, sen kummemmin pohtimatta. Espanjasta tai Portugalista tulevat nämä kevään ensimmäiset mansikat. Eivät ole yhtä makeita kuin kotimaiset kesällä, mutta niillä on omat hyvät puolensa.


Näissä laatikoissa mansikat ovat isoja ja kiinteitä. Ne eivät tosiaankaan muussaannu edes salaattiin sekoitettaessa. Koska ne ovat vähemmän makeita kuin kotimaiset yleensä, ovat ne juurikin omiaan salaattiin. Suolaisen halloumin, cashew-pähkinöiden ja "salaattimansikoiden" yhdistelmä balsamico-siirapin kanssa on meidän perheessämme jo klassikon asemassa.

Salaattipohjaksi ihan vain vihreää lehtisalaattia, kurkkua ja mausteeksi oliiveja.



Jälkiruoaksikin nämä mansikat taipuvat helposti, kun niihin sekoittaa vähän vaniljaa, limemehua ja tomusokeria. Vielä kun malttaa odottaa tunnin tai pari, ja koukkaa lusikalla päälle kunnon pläjäyksen kermavaahtoa... Mitäpä siitä muuta sanomaan.

Toinen jälkiruoka onnistuu toki ihan peruspakastemansikoistakin, mutta jotenkin sellaiset pikaiseen, enintään vuorokauden verran pakastetut mansikat maistuvat vielä paremmalta. Edellisen illan jälkiruoan kermanloput sekaan, hitunen maitoa, tomusokeria ja vaniljaa. Sitten annetaan mansikoiden vähän sulaa, pistetään surraten kaikki sekaisin ja herkullinen pirtelö on valmis. Jäätelöksikin tuosta olisi, varsinkin jos sekoittaa joukkoon vielä pakastettuja banaanipaloja. Meillä vaan ei niitä tällä kertaa ollut jäljellä yhtään.

Eikä mansikkalaatikon pohjalta löydy enää yhtään punaista marjaa...

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Ei niin kevyttä katkarapupastaa

Kauan sitten opiskeluaikoina tuli isännän kanssa säännöllisesti tehtyä kermaista katkarapupastaa. Helppoa, nopeaa, muttei tosiaankaan mitään maailman keveintä ruokaa. Nykyäänkin tätä tekee mieli aina välillä, mutta linjat eivät anna periksi tehdä kuin joskus arki-illan erikoisherkkuna. Sekin on muuttunut, että pastaa ei nykyään enää uiteta kastikkeessa, maun kun saa vähemmälläkin.

Arki-illan katkarapupasta (kahdelle aikuiselle)

Laita pastavesi päälle. Kun se melkein kiehuu, aloita kastikkeen teko.

Leikkaa purjo pieniksi paloiksi ja laita pannulle öljyn ja voin seokseen kuullottumaan. Ripottele päälle hiukan suolaa (nykyään useimmiten väinönputkisuolaa...).

Laita pasta kiehuvaan ja suolattuun veteen kypsymään.

Kun purjo on kuullottunut pehmeäksi, ripottele päälle sulatetut katkaravut  (2 pientä kourallista),purista päälle reilusti ketsuppia ja kunnon loraus kermaa (vajaa desi). Kuumenna ja lisää sitten oman makusi mukainen määrä sinihomejuustoa. Jätä sulamaan ja ripottele päälle vähän ruohosipulia.

Kun pasta on kypsää, laita kastikkeeseen pieni kauhallinen keitinvettä. Valuta pasta ja sekoita pannuun kastikkeen joukkoon. Tarjoile heti.

Ripottele lautasella päälle vielä parmesaania ja ruohosipulisilppua.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Kun raparperimurukakku nurinperin keikahti






















Siinä tunteessa on jotain erityistä, kun kerää omalta pihalta aineksia ruokaan tai leivonnaiseen. Tänä vuonna näyttää vähän heikolta - vadelmapensaat paleltuivat, timjami on suurimmaksi osaksi kuivaa ja ruskeaa, tomaatintaimet eivät pitäneet pitkästä pihallepääsyn odotuksesta... Onneksi on raparperi. Se on pihan nurkassa, vähän pyramidimännyn takana varjossa piilossa, mutta joka vuosi se sieltä pinnistää ihania varsiaan piirakkaan.

Olin vanhoja lehtiä selatessani jostain bongannut raparperimurukakun ja sellaista piti siis yrittää. Ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Päällisen murut sulivat tasaiseksi pinnaksi ja raparperipalat valahtivat vuoan pohjalle. Kaiken lisäksi silikonivuoka ei oikein suostunut luopumaan saalistaan... Ei siinä mikään auttanut, piti vaan kumota kakku toisin päin tarjoilulautaselle, ripotella päälle tomusokeria ja tarjota muina miehinä. Näinhän sen piti mennäkin! ;-)
Maku on ihan superhyvä - tietysti vaniljakastikkeen kera tarjoiltuna.

Kokeiluun minua houkutti tuo lukemani tapa tehdä toffeekastike. Yleensähän sokeri sulatetaan pannulla ja siihen lisätään vaikka voita karamellikastiketta varten. Tässä sulatetaan voi ja sitten sokerit siihen hiljalleen. Maistui ihan hyvältä, vaikka vaatinee aika pitkän keittoajan, jos haluaa kastikkeen täysin sileäksi.

Tässä ohje - kokeilut omalla vastuulla. Kannattanee tarkistaa, että raparperit eivät ole liian vetisiä kakkuun laitettaessa. Lisäksi jauhojen määrää kannattaa tarkkailla ja massa saa olla ehkä pikkuisen kovempaa, niin murupäällisessä kuin pohjassakin...


Murupiirakka raparperista

Murut : 
50g voita
2 rkl fariinisokeria
1/2 dl sokeria
vaniljaa myllystä reiluja kierroksia
2 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa

Sulata voi pienessä kattilassa. Lisää sokerit ja sekoita tasaiseen, kunnes lopputuloksena on toffeemainen kastike. Sekoita joukkoon vanilja ja suola. Kaada jauhot pieneen kulhoon ja kaada voiseos joukkoon. Sekoita piparitaikinan näköiseksi ja painele kulhon pohjalle jäähtymään.

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen

Raparperi :
4 pienehköä raparperinvartta
1/2 dl sokeria
2rkl vehnäjauhoja

Puhdista raparperit ja vedä reunoista kuidut pois. Leikkaa parin sentin paloiksi ja kaada kulhoon. Ripottele päälle sokeri ja jauhot. Sekoita. Jätä seisomaan ja valuttamaan nesteet kulhon pohjalle. Sekoittele aina välillä.

Taikina :
pieni purkki smetanaa (100g)
2 kananmunaa
vaniljaa myllystä reiluja kierroksia
2dl vehnäjauhoja
runsas 1dl sokeria
1/2tl ruokasoodaa
1/2tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
75g voita huoneenlämpöisenä (pistä vaikka 10s mikroon täydellä teholla, jos otat suoraan jääkaapista)
50g mantelijauhetta

Laita ainekset mantelia lukuunottamatta monitoimikoneeseen ja anna pyöriä taikinaksi. Lisää mantelijauhe ja pyöritä vähän lisää. Varmista aineiden sekoittuminen lastalla.

Kaada taikina 20cm vuokaan (voideltuun ja jauhotettuun, tai leivinpaperilla vuorattuun, jos vuoka ei ole silikonista ja vaikka olisi silikoninenkin - otti nimittäin aika tiukkaan kiinni). Ripottele päälle raparperit (ei  lientä) ja murustele piparitaikina päälle.

Kypsennä uunissa 40-45 minuuttia. Testaa tikulla kypsyyttä.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Salainen ainesosa


Aina joskus sitä tulee ostaneeksi jotain ihan uutta, eikä sitten osaakaan käyttää sitä oikein mihinkään. Siis siihen saakka kunnes... HEUREKA ja sitten salaista ainesosaa tunkee ihan joka paikkaan.

Minulla kävin näin granaattiomenamelassin kanssa. Melassi on mehusta keitetty, siirappimainen maustekastike, joka kuuluu olennaisena osana Lähi-idän keittöön. Sen maku on jotain makean siirapin ja viinietikan välissä, siksi kai alkuun olikin niin vaikea hahmottaa.

Sitten huomasin, että lihapataan lisättynä granaattiomenmelassi sekä tummentaa väriä että syventää makua tuomalla siihen ihan uusia nyansseja, esimerkkinä aprikoosilammas. Chili con carnekin nousee ihan uusiin ulottuvuuksiin. Salaattikastikkeessa lopputuloksena on erityisesti suolaisia juustoja, lihaa tai makeita hedelmiä korostava, pikkuisen terävä säväys, kuten nyt vaikka raparperivinegretissä .

Granaattiomenamelassi on siis vakiinnuttanut asemansa keittiössämme. Omat pulloni olen tuonut Ranskanreissuilta, mutta eiköhän tuota löydy myös Lähi-idän tuotteita myyvistä kaupoista. Kannattaa ostaa mukaan, jos vastaan osuu.

Minulle päänvaivaa aiheuttaa tällä hetkellä sumakki. Ensin en meinannut löytää sitä mistään ja nyt se ei kulu millään. Ideoita kellään ?

lauantai 17. toukokuuta 2014

Friteeratut Briepallerot


Kaupassa oli kilon Brie-paketti alle kympin. Syynä ilmeisesti se, että parasta ennen päiväys on jo tämän kuun loppupuolella. Täällä Suomessa eivät taida isot juustokiekot kulua perheissä kovin nopeasti - paitsi meillä.

Brie on herkkua paitsi leivän ja keksien päällä, myös salaateissa. Kesäinen mansikkasalaatti saa juustoisia sattumia briestä (tai halloumista) Jossain vaiheessa keksimme friteraatut briepallerot. Niihin tämänkertainen juustokiekkomme oli ehkä turhankin kypsää, mutta herkkkua tuli silti. Useinhan Suomessa myytävä Brie on sellaista suhteellisen kovaa ja kiinteää, sellaista että meidän isännän tekisi mieli laittaa se patterille vähäksi aikaa kypsymään (normikikka Ranskassa, ainakin Camembertin kanssa). Sellainen kovempi juusto on omiaan friteerattavaksi, mutta olivat nämäkin pallerot tosi hyviä.

Juuston seuraksi sitten jotain vihreää, jotain raikkaan makeaa ja jotain vähän rouskuvaa. Eivätkä frittipallerot ole yhtään huonoja "tikulla kastikkeeseen" meiningilläkään aperopaloina.

Friteeratut Briepallerot salaatissa

Leikkaa briestä 1-2 haukulla syötävän kokoisia paloja. Pyörittele ne jauhoissa, kananmunassa ja lopuksi vielä korppujauhoissa. Jos haluat voit laittaa jauhoihin haluamiasi yrttejä tai mausteita. Me teimme maustamattomia tällä kertaa.

Anna palleroiden levätä muutama minuutti ja friteeraa sitten kattilassa rypsiöljyssä kullanruskeiksi.

Dippikastikkeeksi käy esim. puolukkahillo tai kirsikkahillo - chilillä terästettynä tai ilman.

Salaattin pohjaksi romaine-salaattia, kurkunpaloja, nektariininpaloja. Päälle pähkinöitä tai krutonkeja ja lopuksi juustopallerot. Kastikkeeksi chilikastiketta tai balsamicoa.

perjantai 16. toukokuuta 2014

TERVETULOA


Tästä se alkaa.
Ja kaikkea muuta-blogi aloittaa vähittäisen jakautumisensa kahteen. Jo jonkin aikaa olen miettinyt, miten yhdistää ruoka ja kirjat. Vastaus on, että ei oikein mitenkään… Siispä reseptit ja ruokalöpinät siirtyvät pikkuhiljaa tänne Keittiöelämän puolelle, tai niin ainakin luulisin. Katsotaan nyt.
Daim-kakulla aloitettiin. Lisää seuraa pikkuhiljaa.
Tervetuloa mukaan!

Kaikki aina tasapuolisesti ja mitä pieleen menosta opittiin

Tuhtia, mutta tosi herkkua - sitten lopulta

Niinpä niin - onneksi vasta kaksi vanhinta lasta on varsinaisesti leivontaiässä. Kaikkea kun pitää antaa aina tehdä tasapuolisesti ja tätä menoa kiloja kertyisi ylenmääräistä tahtia.

Kaikki alkoi siitä, kun esikoisen piti viedä luokan kioskia varten leivonnaisia myytäväksi. Minä leivoin edelliset, mutta tällä kertaa poika ilmoitti haluavansa itse tehdä Kinuskikissa mokkapaloja. Mikäs siinä, kyllähän sitä nyt 11-vuotias jo yhdet mokkapalat saa aikaiseksi. Hyviä niistä tulikin - äiti lähinnä vähän neuvoi, poika teki itse.

Onneksi näistä meni näin paljon myyntiin eikä omaan suuhun

Koko mokkapalaoperaation aikana pikkuveli (se keskimmäinen) kiersi leipojaa kuin kissa kuumaa puuroa ja kiukutteli haluavansa myös mukaan leipomaan. No, ei siinä sitten muu auttanut kuin luvata hänellekin oma leivontasessionsa. Valitettavasti edes äidin neuvoilla ei aina mene kaikki putkeen ja tästä sessiosta tulikin kunnon oppitunti - niin äidille kuin pojalle. Ai mistä ? No siitä, että vaikka resepti olisi kuinka luotettavasta lähteestä niin oman järjen käyttö on sallittua ja jopa suositeltavaa orjallisen reseptinseurannan sijaan.

Kävi nimittäin niin, että keskimmäinen selasi tuota samaa Kinuskikissan helpot suosikit kirjaa ja valitsi kokeiltavaksi reseptiksi noin 7 herkkua, joista sitten pienen pohdinnan jälkeen ensimmäiseksi pääsi työn alle Daim-kakku. Koska Kinuskikissan reseptit ( siis ne muutamat, joita on kokeiltu) ovat olleet toimivia, äiti pisti automaattimoodin päälle ja neuvoi poikaa tekemään kaikki ihan niin kuin reseptissä sanotaan. No, pieleenhän se meni.

En tiedä, mitä vaniljakastikejauhetta Kinuskikissa käyttää, mutta tätä meidän ostamaamme (Blå Band) ei kai saisi sekoittaa lämpimään nesteeseen, niin kuin kirjan ohjeessa neuvottiin. Lopputuloksena oli röpöllinen massa, josta voi erottui kulhon pohjalle huolellisesta vatkaamisesta huolimatta. Äiti luki paketin takaohjeen vasta kokeilun jälkeen... No, sitten vaan ostettiin uusi jauhepaketti ja pistettiin toimeksi. Lopputuloksen näette ylimmästä kuvasta ja voin kertoa, että hyvää on, vaikkakin sen verran tuhtia, että ihan heti ei taida tehdä mieli makeaa - Hieman huolestuneena tosin seurasin tuossa kuopuksen touhuja. Kolmivuotias nimittäin jo valitsi oman ohjeensa eli Delicious-lehden kannessa komeilevat ihanan karamelliväriset macaronsit ja kantaa nyt lehteä mukanaan kaikkialle...

Keskimmäisen Daim-kakku (melkein kuin Kinuskikissa)
Keksipohja 
125g voita
1dl sokeria
1 muna
2,5dl vehnäjauhoja
1/2dl kaakaojauhetta
1tl leivinjauhetta
200g voita
2,5dl maitoa
2ps vaniljakastikejauhetta
2 Daimpatukkaa murustettuina
35g voita
160g maitosuklaata
1 Daimpatukka murustettuna


Ota esille leipävuokaa (meillä oli sellainen Tuppervaaran silikoninen).
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna voimakkaasti sekoittaen. Lisää loput ainekset taikinaan ja sekoita tasaiseksi.
Kauli taikina leivinpaperin päällä, runsaasti jauhoja apuna käyttäen ohueksi levyksi niin, että saat neljä leipävuoan pohjan kokoista levyä siitä leikattua.
Paista 200 asteessa vajaat 10 minuuttia.
Vaniljatäyte : 
200g voita
2,5dl maitoa
2ps vaniljakastikejauhetta
2 Daim-patukkaa murustettuina

Tässä poikettiin alkuperäisestä reseptistä.
Sulata voi kattilassa. Sekoita joukkoon kylmä maito ja kaada seos kulhoon. Vatkaa joukkoon vaniljakastikejauhe ja jätä 10min odottamaan. Vatkaa vähän vaahtomaisemmaksi ja sekoita joukkoon Daim-muruset.
Kokoa kakku kelmulla vuorattuun leipävuokaan eli pohja + vaniljakastiketta komeen kertaan ja sitten viimeinen pohjapala päälle. Laita jääkaappiin vaikka odottamaan seuraavaa päivää.
Kuorrute :
35g voita
160g maitosuklaata
1 Daimpatukka murustettuna

Ota kakku pois vuoasta lautaselle. Voit siistiä reunat veitsellä.
Sulata voi ja suklaa. Pidä huoli, ettei kuumene liikaa. Levitä kakulle, kun kuorrute on levitettävän jähmeää. Ripottele Daim-murut päälle ja laita kakku kylmään vielä vähäksi aikaa, jotta kuorrute kovettuu.
Tarjoile. Aikuiset juovat todennäköisesti mielellään kahvia tämän kanssa, sillä kyseessä on todella tuhti ja täyteläinen kakku.

torstai 15. toukokuuta 2014

Kalasta se lähti - kevennetty fish'n chips & sitruunainen caprese


Caprese on salaatti, jossa perinteisesti on mozzarellasiivuja tomaattisiivujen kera. Seuraksi vielä basilikanlehtiä, päälle loraus oliiviöljyä ja herkku on valmis. Siitä vielä seuraavalle tasolle herkku nousee kun päälle raastaa sitruunankuorta - ihan vain sellaisen juuri maistuvan ripottelun verran.

Pääruoaksi oli vaaleaa kalaa ja tartar-kastiketta lohkoperunoiden kera. Kastike turkkilaiseen jugurttiin tehtynä, kala vain päältä korppujauhoilla ripoteltuna - kevennetty versio siis. Tosin tuli taas kerran huomattua, että vaikka uunissa kypsennetty kala on ihan hyvää, se ei aiheuta sellaista "oih, ihanaa" -elämystä kuin pannussa voin ja öljyn seoksessa paistettu.


Rapea sitruunakala ja jugurttitartar
(inspiraationa viimeisin Delicious-lehti)

Sekoita ensin tartar-kastike

2-3dl jugurttia
yksi kananmuna silputtuna
10 pientä coctailkurkkua silputtuna
1rkl pikkukapriksia
1/2 dl silputtua tilliä
2rkl valkoista balsamietikkaa

Leikkaa kala annospaloiksi.
Sekoita keskenään kuorrutteen ainekset eli
1dl korppuauhoja
1 sitruunan raastettu kuori
puolen sitruunan menhu (toinen puoli pöytään)
hiukan persiljaa silputtuna

Levitä kuorrute kalapaloille ja valuta päälle vielä oliiöljyä.

Kypsennä uunissa 200 asteessa grillivastuksen alla 8-10min. Riippuen filepalojen paksuudesta ja siitä, miten kypsänä kalasi haluat. Minä tykkään keittiömestarien mielestä vähän ylikypsästä, sellaisesta että menee jo vähän palasiksi. Siihen olisi mennyt ainakin tuo 10min, mutta otettiin hiukan etuajassa kuvaan ulos.

Tarjoile lohkoperunoiden tai ranskalaisten kera.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Foccaccia kuin pissaladière



Äitienpäiväviikonloppuna tuli syötyä niin paljon makeaa, että sunnuntai-illalla teki mieli jotain tosissaan suolaista. Niin kuin nyt vaikka oliiveja ja sardelleja.  Pissaladière on piirakka, johon kyseisiä aineksia lykätään sipulin kera isot kasat, mutta se ei nyt tällä kertaa vaan ollut se juttu. Jostain syystä mieli teki foccacciaa ja siihenhän saa sitten päälle laitettua mitä haluaa - vaikka niitä oliiveja ja sardelleja ja sipulia...

Keittokirjahyllyn vieressä ei tarvinnut kauan seistä. Mistäpä sitä foccaccian reseptiä löytäisi, jollei toskanalaista keittiötä esittelevästä kirjasta ? Tessa Kiroksen kirjasta Twelve - a Tuscan cookbook niitä löytyi peräti kolme. Samalla tulin huomanneeksi, miten sitä mieli ja maku muuttuvat vuosien varrella. Tämäkin kirja on ollut hyllyssä jo vuosikausia. Tulin sen jostain alennusmyynnistä ostaneeksi enkä sitten kuitenkaan oikein päässyt resepteihin sisälle. Tähän päivään mennessä en ole tainnut kirjasta kokata mitään. Nyt pikaisella selailullakin silmiin osui useampia kokeiltavia reseptejä... Jokin on muuttunut.

Sunnuntai-illan foccaccia 

1pss kuivahiivaa
runsas 3dl lämmintä vettä
ripaus sokeria
hyppysellinen suolaa
4-5dl vehnäjauhoja (3dl vehnäjauhoja ja 2dl hiivaleipäjauhoja)
2rkl oliiviöljyä

punasipulia
oliiveja
sardellifileitä
oliiviöljyä
suolaa + pippuria

Sekoita kuivat aineet. Lisää vesi ja oliiviöljy ja vaivaa kymmenisen minuuttia joustavaksi taikinaksi.
Anna taikinan kohota peitettynä 1,5h.
Vaivaa taikinaa hetki ja painele se levyksi uunivuokaan (30x40cm). Anna kohota peitettynä vajaan tunnin verran.
Siivuta sipuli ohuiksi suikaleiksi ja sekoita niihin hieman oliiviöljyä. Leikkaa oliivit halutessasi puoliksi ja muutama sardellisiivu palasiksi.
Valuta leivän päälle hiukan oliiviöljyä ja levitä se ohuelti käsin. Ripottele päälle sipulit, oliivit ja sardellipalat. Ripottele hitunen suolaa ja pippuria. Mikäli haluat sattumia joka puraisulle, peitä leipä tasaisesti. Muuten harvempaan.

Paista 200 asteessa puolisen tuntia, kunnes pinta on kauniisti ruskettunut. Anna jäähtyä hetki ja pistä tarjolle.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Yksi parhaista uunitomaattiohjeista

Tässä taas yksi meidän perheen vakioreseptejä. Yleensä näitä syödään kesällä tomaattien ollessa parhaimmillaan, kun sadepäivä yllättää ja tekee mieli jotain lämmintä.

Nyt ei ole vielä kesä, mutta satoi ja teki mieli jotain edes hiukan kesästä muistuttavaa. Sitä paitsi, nämä ovat erinomaisia possun ulkofilejämien kanssa ja kuivasta leivästä tehtyjä leivänmurujakin oli vielä jäljellä...

Parmesaanikuorrutteiset valkosipulitomaatit

Sekoita pari kourallista leivänmuruja ja saman verran parmesaaniraastetta. Lisää kuivattua timjamia (basilikaa tai oreganoa), suolaa ja pippuria. Sekoita hyvin.

Leikkaa tomaatit puoliksi poikittain ja kaiverra lusikalla siemenet pois. Siivuta valkosipulista paperinohuita pikkusiivuja tomaattien "kuoppiin". Ripottele päälle parmesaani-leivänmurusekoitusta ja asettele uunivuokaan. Valuta päälle vielä oliiviöljyä ja paista uunissa 175 asteessa 10-15min. Riippuen siitä, miten pehmeät tomaatit haluat.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Siideripossua sinappikuorella

Vettä satoi tälläkin viikolla useana päivänä ja lämpöasteet pysyivät itsepäisesti kaukana kesäisistä. Kaikilla oli vähän viluinen olo ja se näkyi esimerkiksi siinä, että paistit ja padat palasivat ryminällä ruokapöytään salaattien tilalle. Viimeisenä nyt possun ulkofiileestä tehty siideripaisti.

Paisti oli Ihanasti pikkuisen makeaa ja juureksissa maistui omena. Paksusta kuoresta tuli tuikean sinappinen lisuke lihasiivujen mausteeksi ja pehmeiksi hautuneet valkosipulit olivat parhaimmillaan lihasiivun päälle levitettyinä.

Siideripossu sinappi-hunajakuorella

kuorrutus :
2 isoa ruokalusikallista Dijon-sinappia
2 rkl hunajaa
leivänmuruja
suolaa ja pippuria

1kg possun ulkofilettä palana

Vuokaan lisäksi :
perunoita, porkkanaa, sipulia
yksikyntisiä valkosipuleita kuorineen,
timjamia
paketillinen pekonia palasina
suolaa - pippuria
siideriä
oliiviöljyä

Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään ja levitä ulkofileen päälle.

Leikkaa juurekset ja sipuli paloiksi ja asettele uunivuokaan. Lisää kokonaiset valkosipulit kuorineen, timjamia, suolaa, pippuria ja pekonipalat. Sekoita. Kaada vuokaan lasillinen kuivaa siideriä. Aseta lihapala juuresten päälle ja valuta kuorrutuksen pinnalle oliiviöljyä.

Laita uuniin 150 asteeseen ja anna kypsyä kunnes lihan sisälämpötila on 75 astetta eli noin 1-1,5h.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Pihvinvenytystä - eli miten kahdesta riittää viidelle



Liha on kallista, ekologisesti arveluttavaa ja sen syöntiä pitäisi vähentää. Totta, silti ainakin minun tekee välillä mieli oikein kunnon pihviä. Kompromissina olemme vähentäneet radikaalisti kerralla syötävän lihan määrää. Esimerkiksi tässä ateriassa saisi vanhalla pihvimetodilla hyvinkin menemään neljä isoa marmorifilepihviä kahden aikuisen, kahden koululaisen ja yhden taniaisen kokoonpanolla, mutta  yhtä hyvää perusneuvoa noudattamalla selvitään kahdella pihvillä ja ruokaa jää vielä seuraavan päivän lounaaksikin.

Mikä se ihmeneuvo sitten on ? Oikeastaan niitä on kaksi.

1) Leikkaa pihvi palasiksi ennen tarjoilua        
2) Älä unohda maukkaita ja runsaita lisukkeita

Paloiksi leikattu pihvi näyttää runsaammalta, eikä yhtä syöjää kohden kulu ollenkaan samaa määrää kuin kokonaisia pihvejä tarjottaessa. Kukkaro kiittää ja omatunto vaimenee.

Tällä kertaa pöydässä tarjottiin siis kaksi marmorifilepihviä (suht kookkaita, myönnetään), jotka oli yksinkertaisesti paistettu pannulla öljyn ja voin sekoituksessa, suolattu ja pippuroitu ja sitten seisotettu vielä 10min pannussa kannen alla ennen siivuiksi leikkaamista. Vähän pääsivät ylikypsäksi, mutta olkaa te sitten tarkempia. Vielä olivat ihanan mehukkaita.

Seuraksi keitettiin riisiä ja sille itämaissävyinen kastike eli :

Leikattiin 2 punasipulia suikaleiksi, samoin kuin kaksi isoa porkkanaa. Siivutettiin kaksi yksikyntistä valkosipulia, puolikas keltainen paprika ja puolikas punainen paprika. Leikattiin vielä pari kourallista "petit pois mangetout" eli kokonaisina syötäviä herneenpalkoja ohuiksi siivuiksi ja paahdettiin pari kourallista cashew-pähkinöitä. 

Sitten laitettiin sipulit kuullottumaan öljyyn pannulle. Muutaman minuutin kuluttua lisättiin porkkanat ja sekoiteltiin taas muutama minuutti lisää. Sitten sekaan paiskattiin paprikat ja valkosipuli. Vähän näytti kuivalta, joten joukkoon lorautettiin vielä hiukan vettä ja odoteltiin taas muutama minuutti.

Sitten kaadettiin joukkoon kunnon loraukset osterikastiketta ja limemehua ja ripoteltiin pinnalle hiukan ruskeaa sokeria. Taas sekoiteltiin heti ennen kuin lisättiin vielä herneenpalot. Sekoiteltiin taas vähän lisää ja odoteltiin muutama minuutti. Maisteltiin ja lisättiin vähän osterikastiketta, mutta tehkää te sitten oman makunne mukaan.

Kun porkkanoissa on vielä hyvä purutuntuma ja vihreät vihreitä, ripoteltiin päälle cashew-pähkinät ja lihasiivut ja kannettiin komeus riisikattilan kera pöytään.


lauantai 10. toukokuuta 2014

Munakoisotassit ja jauhelihakoftat


Tassit - tiedättehän sanan ? Siis pienet aluslautaset... Tässä reseptissä munakoisosiivut toimivat alustoina lämpimälle papu-paprikasalaatille.

Kaikki lähti ajatuksesta tehdä munakoisorullia, mutta sitten iski laiskuus. On niin paljon helpompaa vain siivuttaa munakoiso, levittää uunipellille leivinpaperin päälle, valuttaa päälle vähän oliiviöljyä ja lykätä uuniin 200 asteeseen. Rullatessa nimittäin homma vasta varsinaisesti alkaisi munakoison tullessa uunista...

Munakoisojen kypsyessä on aikaa leikata 2 sipulia suikaleiksi ja laittaa ne öljyyn suolan kanssa kuullottumaan. Sitten vaan lisätään 1 kokonainen yksikyntinen valkosipuli silputtuna sekä 1 paprika (tai vastaava määrä kahta eri väriä) myöskin pilkottuna. Ripotellaan päälle savustettua paprikajauhetta ja kuivattua basilikaa. Lopuksi sekoitetaan joukkoon vielä purkillinen valkoisia papuja ja annetaan kuumeta.

Viimeinen silaus tulee vahvasta vinegretistä(sinappi, punaviinietikka, suola, pippuria, oliiviöljyä), joka sekoitetaan pannuun papusalaattiin yhdessä korianterinlehtien kanssa.

Papusalaatti ja munakoisot ovat jo ateria itsessään, mutta meillä oli vielä paketti pakkasesta sulatettua jauhelihaa. Koftatyyliset jauhelihapallerot ovat nopeita herkkuja. Sekoitetaan vain jauheliha, suola, pippuri paprikajauhe chilijauhe ja juustokumina tasaiseksi taikinaksi. Muotoillaan pötkylöiksi ja paistetaan pannulla.

Sitten syödään :-)

torstai 8. toukokuuta 2014

Taas yksi lempileipä - Maalaisleipää Glorian tapaan


Tällä ohjeella sai kuplat ihanan tasaisesti kaikkialle leipään

Taas yksi lempileipä. Glorian ruoka ja viini -lehdessä on aina toimivat leipäreseptit. Tämäkään kerta ei tee poikkeusta. Viimeisimmässä numerossa Jouni Toivanen antaa oivan reseptin ranskalaiseen maalaisleipään. Tässä meidän versiomme hänen ohjeestaan.  ("Meidän", koska isäntä paistoi leivät minun huhkiessani koulun vanhempainillan leivonnaismyynnissä).

Totesin tämän reseptin olevan myös mukavan stressitön siinä suhteessa, että leipomisen jälkeen ei jää hengissäpidettävää juurta vaan se tehdään joka kerta uudelleen. Ei tarvitse sydän syrjällään odotella, koska TAAS onnistuu juuren tappamaan.

Pain de campagne

Juuri :
1,5 dl lämmintä vettä
2,5dl venhäjauhoja.

Sekoita ja jätä kulhoon kannen alle vuorokaudeksi (tai noin 30 tunniksi, kun et ehdikään leipomaan aamulla...)

Taikina :
6dl lämmintä vettä
5dl hiivaleipäjauhoja
2,5dl Myllärin ruisleipäainesta (Tässä on ohrajuurta, joten auttoi varmaan osaltaan nousemisessa)
6dl vehnäjauhoja (+ripottele jauhoja sekaan vaivatessasi nostatuksen aikana sekä leipoessasi leiviksi ja vielä lopuksi pinnalle...)
1 rkl suolaa

Sekoita juuri, vesi ja jauhot yleiskoneessa. Anna surrata taikinakoukulla 8-10min. Lisää suola ja vaivaa vielä muutama minuutti. Jätä kulhoon liinan alle kohoamaan runsaaksi tunniksi.

Jauhota ja vaivaa taikinaa hiukan ja jätä vielä 1,5 tunniksi liinan alle.

Jaa taikina 2 osaan ja leivo leiviksi. Laita leivinpaperin päälle, jauhota pinta ja kohota peitettynä vieläkin tunnin verran.

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Viiltele leipien pintaa halutessasi kuvio ja laita uuniin. Laske uunin lämpö heti 200 asteeseen ja paista noin 35min. Näin siis sanoo ohje. 

Isäntä taas pisti uunin lämpiämään, lykkäsi leivän sisälle 150 asteen kohdalla. Antoi lämmön nousta 250 asteeseen, laski sen 200 asteeseen ja odotti 20min. Leivät kohosivat ja niihin tuli sellainen herkullinen, vähän nahkea pinta. Onnistuu siis noinkin. 

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Puolen pellin aleksanterit



Kolme poikaa ja mies - välillä tarvitaan jotain pinkkiä. Ymmärrättehän ? Naistenpäivän pinkkiterapiana toimi puolikas annos Aleksanterinleivoksia. En olekaan ennen näitä tehnyt, mutta taidan tehdä toistekin. Hyvää. Varsinkin, kun laitoin väliin "karibialaista omenahilloa", josta saa pientä terää leivokseen imelyyden lisäksi.

Alunperin ohjeen nappasin Ulla Svenskin Unelmakakut kirjasta.

Puolen pellin Aleksanterit

250g voita huoneenlämpöisenä
vajaat 2 dl sokeria
2 kananmunaa (tosin ohjeen mukaan yksi taitaisi riittää)
vaniljaa myllystä
vajaat 5dl venhäjauhoja.

Hiero voi ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi.

Lisää joukkoon munat yksitellen reippaasti vatkaten ja kierrä vaniljamyllystä reipas kasa vaniljaa joukkoon. Lisää vielä vehnäjauhoja ja sekoita taikinaksi.

Levitä taikina uunipellille ohueksi kerrokseksi leivinpaperin päälle. Pistele haarukalla ja paista 200 asteisessa uunissa noin 12-15min. Ruskistuu tosi nopeasti, joten vahdi tarkkaan viimeiset minuutit. Nosta jäähtymään.

Leikkaa jäähtynyt levy puoliksi. Levitä toiselle puolikkaalle 1-2dl omenahilloa. Nosta varovasti toinen taikinapuoli päälle.

Sekoita paketillinen mansikkatomusokeria ja runsas 0,5dl sitruunamehua. Tarkoituksena on saada helposti levitettävä kuorrute. Sulata suklaa. Valuta sulatetut suklaaraidat joko muovipussin kulmasta, pursotinpussista tai, kuten minä tein, käytä muffinssien koristeluun tarkoitettua pikkupuolloa pienellä tyllalla. Vedä suklaaraitojen halki kuviot cocktailtikulla. Laita kylmään jähmettymään.

Leikkaa annospaloiksi.



lauantai 3. toukokuuta 2014

Ruokaa nettikaupasta?


Ruokaostokset kotona sohvalla ja joku kantaa ne puolestasi vähintään kotiovelle, jollei keittiöön saakka. Kuulostaako houkuttelevalta ?

Minä olen aina innokas kokeilemaan kaikkea arkea helpottavaa ja noin ihan ammatinkin puolesta kiinnostunut netin tarjoamista palveluista. Kun siis tarjoutui mahdollisuus testata Kauppahalli24-palvelua ilman kuljetusmaksuja, oli pakko osallistua.

Istuin siis koneen viereen miettimään ruokaostoksia. Se osoittautui yllättävän haastavaksi hommaksi.


Ja nyt pitänee vähän valaista taustoja. 

Vika ei ollut nettikaupassa vaan löytyi ruudun tältä puolelta. Kauppahalli24 toimi moitteettomasti ja valikoimat olivat yllättävänkin laajat. Valitsemista helpottavat kuvat ja selitykset löytyivät ihan hyvin, mutta kun meillä on hyvin varusteltu pieni marketti ihan kotioven vieressä. Olen tottunut pitämään sitä keittiön kaappien jatkeena ja poikkean ostamassa tuotteita aina tarpeen ilmetessä. Siis usein, monta kertaa päivässä. Olen nykyään täysin toivoton ruokaostosten suunnittelija.

Nettikaupasta ostaessa pitää ruokaostokset kuitenkin suunnitella paria päivää etukäteen ja se vaati minulta pientä ajattelutavan muutosta. Jäinkin pohtimaan, että markettitiheillä alueilla peruruokaostosten hankkiminen nettikaupasta ei välttämättä ole se suurin arjen helpotus. Jos taas kauppa sattuu olemaan sen verran kaukana, ettei sinne piipahtaminen ostamaan lisämunia kesken leipomisen enää onnistu, on tilanne aivan toinen.

Ekalla kerralla tuli klikkailtua vähän satunnaisesti...

Sitten huomasin...

Sitten huomasin, että Kauppahalli24 tarjosi valikoimassaan tuotteita, joita ostaakseni minun olisi pitänyt lähteä kauemmas. Reinin kylkirimpsut ovat esimerkki tuotteesta, jonka laatuista sitä mielellään ostaisi, mutta Hakaniemen hallissa käyminen on harvinaista luksusta ajan puutteen vuoksi. Kilohintakin oli nettikaupassa hitusen naapurimarkettia halvempi.

Klik,klik - lähtivät rimpsut tilaukseen, samoin kuin Wotkinsin aamiaispekoni. Tässä onkin nettiruokakaupan ehdoton etu ja kilpailuvaltti. Mitä enemmän harvinaisempia tuotteita valikoimista löytyy, sitä varmemmin kauppareissu suuntautuu iltapäiväruuhkan sijaan kotikoneelle. Luomu, luksusmerkit, pientuottajat... kunhan logistiikan saa toimimaan, niin tässä on ihan ehdoton markkinarako.

Olen aiemmin ostanut satunnaisesti luomutuotteita netistä. Olisihan se hienoa, jos ne saisi yhdessä muiden "erikoistuotteiden" kanssa samasta paikasta.


Toisella kerralla ostaminen kävi jo rutiinilla - ja huomaattehan tuon korianterin!


Kauppakassit tulivat ajallaan 


Kauppahalli24:n palvelu toimi moitteettomasti.Ovikello soi sovittuna ajanjaksona ja ystävällinen kuski nosti ostokset kotiovelle. Kylmä oli kylmää ja jäinen jäistä.

Kasseja purkaessani totesin nettiostamisen kannattavan paitsi ajan säästämiseksi, myös ajan lisäämiseksi - siis tuotteiden käyttöajan. Kauppahalli24 ei pidä varastoja, vaan tuotteet tilataan asiakkaille sitä mukaa kun tilauksia tulee. Tämä tarkoittaa parhaimmillaan erityisen tuoreita tuotteita ja maksimikäyttöaikoja välivarastoinnin poistuessa arvoketjusta. Hieno juttu.

Erityisen ilahtunut olin myös hedelmien ja kasvisten laadusta. Hyvää tavaraa ja korianteripuska oli suurempi kuin yksikään kaupassa koskaan näkemäni!




Ruokaostoksia netistä jatkossakin ? 

Vastaus on kyllä. Emme varmaan edelleenkään siirry nettiostamiseen jokapäiväisessä ruokahuollossa, mutta tulemme tekemään tilauksia aina kun jotain vähän erikoisempaa on saatavilla ja ostoslistalla. Välttämällä kauppamatkan, sitä tavallaan myös kattaa netin kuljetuskustannukset - varsinkin, jos pitäisi maksaa seutuliikenteen lippuja tai keskustan parkkimaksuja.

Tässä kirjoittaessani samalla muistelin myös siskoni kokemuksia hänen asuessaan Bathissa, Englannissa. Hän käytti useamman vuoden Waitrosen nettipalvelua kaikkien vähänkään painavampien tuotteiden ostamiseen. Maidot, pesuaineet ja muut isommat paketit eivät houkutelleet autotonta Bathin mäkisillä kaduilla. Ne kantoi hissittömän talon ylimpään kerrokseen aina hymyilevä ja riski nuorimies...

Nettiostosten kuljetukset tarjosi Kauppahalli24

perjantai 2. toukokuuta 2014

Lohi-wasabisalaattia



Muutama vuosi sitten innostuin wasabi-kastikkeesta tonnikalapihvien kanssa. Nyt kun tonnikalasta on tullut vaikea raaka-aine ekologisten haasteiden ja alkuperämerkintöjen hämäryyden takia, sai sama kastike raikastaa lohisalaattia.

Toinen kiva juju tässä salaatissa on itse salaatin maustaminen. Se unohtuu ainakin minulta usein, mutta Safkaa (osa I) ystävällisesti muistutti lohi-avokadosalaatin kohdalla sen tärkeydestä. Kun kyseinen ohje myös inspiroi taas wasabin pariin, niin pakkohan se oli..

Salaatti kelpasi pöydässä kaikille. Mutinaa ei kuulunut yhtään, vain syvä hiljaisuus lautasten tyhjentyessä pikavauhtia.


Lohi-wasabisalaatti 

Salaattipohja :
Salaattia
mintunlehtiä
basilikanlehtiä
korianterinlehtiä
kokonaisia manteleita
pari porkkanaa
kurkkua

Salaattiin mausteeksi : 
suolaa + pippuria + riisivinietikkaa

Lohta

Kastike :
Wasabia
sitruunamehua
suolaa pieni ripaus
öljyä

Pese ja linkoa salaatit ja yrit. Vetele kuorimaveitsellä porkkanasta siivuja. Paahda mantelit kuivalla pannulla ja pilko vähän pienemmiksi. Siivuta tai pilko kurkku.

Sekoita salaatipohjan ainekset (Jätä osa manteleista päälle ripoteltavaksi). Mausta suolalla ja pippurilla ja lorauta joukkoon hiukan riisiviinietikkaa). Sekoita taas kunnolla.

Leikkaa lohi ohuehkoiksi siivuiksi ja paahda ne joko kuivalla pannulla ohuen suolakerroksen päällä tai tilkassa öljyä.

Sekoita wasabi, sitruunamehu ja suola keskenään. Lisää öljyä vähitellen koko ajan sekoittaen. Maista haluamasi voimakkuus. Kastikkeen maut tasaantuvat ajan myötä, joten sen voi tehdä vaikka jääkaappiin odottamaan muutamaa tuntia ennen.

Asettele salaattipohja tarjoilulautaselle (tai yksittäisille lautasille), lisää lohipalat päälle ja ripottele vielä lisää mantelipaloja. Kastikkeen voit tarjota pöydässä erillisestä kulhosta ja jokainen lisää sitä makunsa mukaan.