Blogiarkistopäivityksiä eli lätinää lettupannuista

Letuista jutustellessa keskustelu kääntyy aina vääjäämättä myös käytettävään paistinpannuun. Kaikki tietävät, että ensimmäisen letun pitääkin aina mennä pilalle. Se kuuluu keittiötontulle,  mutta millaisella pannulla lopputulos on muuten parhaimmillaan ?

Valinnanvaraa riittää. Varsinaisia lettu- ja blinipannuja löytyi Chez Mariuksesta kokonainen kasa, kun Paavon kanssa ryhdyimme asiaa tarkemmin tutkimaan.  Lisäksi letunpaistoon voi tietysti käyttää  tavallista paistinpannuakin, kunhan koko kelpaa ja pannun kunto kestää. 

Vilkkaassa keskustelussa ehdottomaksi materiaalisuosikiksi nousi perinteinen valurauta. Se on pitänyt pintansa hamasta historiasta lähtien. Valuraudan lämmönjohtokyky takaa tasaisen paistotuloksen ja hyvin hoidettuna se on käytännössä ikuinen ja vain paranee iän myötä. Valurautapannu myös sopii kaikille liesityypeille, jolloin hellanvaihdon myötä ei tarvitse vaihtaa kaikkia keittovälineitä.

Minun suosikkini näin ystävänpäivänaikaan olisi tuo sydämenmuotoisia lettuja tekevä.  Täytyy tosin varmaan tyytyä vain sydämenmuotoisia vohveleita paistavaan vohvelirautaan, ettei poikavaltaiselle syömäkunnalleni tule vierotusoireita liiallisesta hempeydestä. Voi olla, että sydänletut olisivat jo liikaa - vaikka äidin kullanmuruja ovatkin.

Hiiliteräs on monien vakavasti ruoanlaittoa harrastavien tai ammatikseen ruokaa tekevien suosikkimateriaali pannuissa. Lettujen paistokin onnistuu kyllä, mutta vaatii kärsivällisyyttä. Uudella pannulla kun ei kannata edes yrittää. Ahkeralla käytöllä pannu tummentuu sopivaksi ehkä noin puolessa vuodessa. 

Pinnoitettuja lettupannuja on tarjolla monessa koossa ja muodossa. Käytännöllinen ja tilaa säästävä vaihtoehto on 4-letun pannu, jonka korkeat reunat tekevät sen erityisen sopivaksi blinien valmistukseen. Sitä löytyi Chez Mariuksesta myös teräsrungolla. Ai, että miksikö se pitää erikseen mainita ? No, kun alumiinirunkoiset eivät toimi induktioliedellä, mutta teräsrunkoinen toimii taas kaikentyyppisillä keittolevyillä. 

Blinien kotimaassa Venäjällä käydään vähintään yhtä kiihkeää keskustelua blinien oikeasta koosta kuin meillä lettujen ympyrämitasta konsanaan.  Niinpä myös blinipannujen vaihtoehdoissa koolla on väliä. Minulla ei asiaan ole sen kummempaa mielipidettä antaa, kun en blinejä ole koskaan itse kokeillut tehdäkään. Ainoat tattariletun yritykseni ovat olleet jättimäisellä, valurautaisella galettepannulla. Yritykset nimenomaan, sillä lopputulos ei ollut sen paremmin valokuvauksellinen kuin makuhermoja hiveleväkään. 

Pitäisi varmaan koittaa uudelleen, varsinkin kun keskustelussa Chez Mariuksen eksperttien kanssa  totesimme pannun materiaalin lisäksi myös paistolämpötilalla olevan merkitystä. Ohuille letuille superkuumaa ja paksummille sitten vähän miedompaa.  Jospa en vain ole uskaltanut lämmittää pannuani tarpeeksi  ? Katsotaan tuleeko kokeiltua. Ensimmäiseksi kai pitäisi poistaa palohälyttimestä patterit...

Kiitokset Chez Mariuksen mukavalle henkilökunnalle hyvistä vinkeistä ja neuvoista !!

Chez Marius verkkokauppa

Chez Marius Facebookissa