tiistai 30. joulukuuta 2014

Nigellan pavut


Nigella Christmas on kaunis kirja, jota selailen joka vuosi joulunaikaan. Montaa reseptiä tosin siitä ei ole tullut kokeiltua. Jotenkin ne vaan eivät tunnu omilta ja sopivilta juuri meidän jouluumme. Tänä vuonna, jossain vaiheessa joulun ja uudenvuoden välissä, alkoi tehdä mieli papuja. Normaali papusalaattimme vaan jotenkin tuntui niin kovin kesäiseltä. Onneksi Nigellan kirjasta löytyi makean sinappinen Boston Baked Beans -resepti. Oli hyvää ihan salaatin kanssa, mutta eipä tuo huonolta maistunut uunipunajuurienkaan kaverina.


Boston Baked Beans

pussillinen kuivia valkoisia papuja (500g)
2 valkosipulinkynttä
pari ruokalusikallista oliiviöljyä
1 iso sipuli
100g "vanhanaikaista" sinappia - eli sitä, jossa on siemenet
2rkl tomaattipyreetä
100g fariinisokeria
1l vettä
2rkl siiderietikkaa
2tl Maldon suolaa

Liota papuja vuorokausi, valuta ja huuhtele.

Kuumenna uuni 150 asteeseen.

Pilko pekoni ja ruskista sitä muutama minuutti oliiviöljyssä uunipannulla. Lisää sipuli ja kuullota vajaan 10 minuutin ajan. Lisää valkosipuli ja sekoita.

Lisääjoukkoon sinappi, tomaattipyree ja sokeri. Sekoita hyvin ja lisää vielä puolet vedestä. Lisää pavut ja vettä unnes seos on löysää.

Laita kansi päälle ja kypsennä uunissa vajaat 3 tuntia.

Ota pois uunisa ja lisää tilkka vettä ja siiderietikka. Sekoita ja maista. Lisää suolaa tarvittaessa.

Nämä käyvät lihan lisukkeeksi, tai kuten meillä syötiin "melkein kasvisruokana" salaatin kera ja uunipunajuurten kanssa.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Kinkunpiilotusta leikkimässä


Joulukinkku on hyvää, mutta totta puhuen minulle riittää aattonakin pari ohutta siivua. Silti pyydän äidiltä kinkkua runsaan doggybagin verran mukaan kotiin. Miksi? Osasyy on tietysti, että minulla ei ole paljon vaihtoehtoja. Paketti tulee mukaan, pyysin tai en, mutta minä olen itse asiassa kinkunjämistä enemmän kuin tyytyväinen. Minä nimittäin nautin tähteistä tehdyistä herkuista miltei enemmän kuin aattopöydän kunkusta.

Tänä jouluna paketista riiti kolmeen herkkuun.

1) Kinkku-papu tacos

Mahdoton syödä, mutta maistuu herkulliselta.

Leikkaa kinkkujämät pieniksi kuutioiksi ja ruskista pannulla. Ripottele joukkoon runsaasti savustettua paprikaa sekä suolaa ja pippuria. Voit jatkaa seosta valkoisilla pavuilla purkista tai itse kuivatuista liotettuina ja keitettyinä. Pistä levy kovalle ja anna papujen vielä vetää itseensä makuja ja vähän poksahdella.

Tarjoile kinkkumössö tacoissa pikapikkelöidyn punakaalin (sekoita pari tuntia ennen punakaalisiivuja valkoviinietikkalorauksen, suolan, pippurin ja sokerihyppysellisen kanssa), avokadon, jugurtin, porkkanasiivujen, tomaattipalojen, limen ja muiden sinua kutsuvien herkkujen kera.

Koita syödä, tuhri vaatteesi ja pöytä, kerää palaset, luovuta ja syö loput haarukalla ja veitsellä...



2) Kinkkumunakas (chipotle-tabascolla) 
 (yhdelle) 

Tämä hiljensi meidänkin lievästi sanottuna äänekkään katraamme. Paitsi, että lopuksi kehuivat superherkuksi.

Leikkaa kinkkua silpuksi ja paista pannulla pikkuisen pinnalta rapeaksi. Mausta haluamallasi tavalla. Lisää jukkoon purkista tai pakastepussista (sulatettuina) maissinjyviä. Anna kuumentua. Vatkaa kevyesti 2 kananmunaa. Lisää suolaa ja pippuria ja kaada kinkku-maissiseoksen päälle.

Vedä ranskalaisittain reunoilta kypsää massaa keskemmälle ja kaada raakaa massaa reunoille. Toista pari kertaa. Anna kypsyä, kunnes kananmuna on noin suurin piirtein hyytynyt päältä. Halutessasi voit pistää munakkaan hetkeksi uuniin grillivastuksen alle.



3) Kinkku-ananasleivät 

Tästä se alkoi ja näitä äiti odottaa meillä koko vuoden.

Ensin voidellaan joululimppusiivut sekä voilla että Turun sinapilla. Sitten päälle ripotellaan kinkkukuutioita ja purkkiananasta. Päälle vielä Edam-juustoa (tai sitä arkijuustoa) reilulla kädellä. Uuniin 200 asteeseen noin 10-12 minuuttia. Annetaan jäähtyä hetki.

Näitä pitää aina tehdä niin paljon, että jopa meidän porukan jäljiltä jää myös seuraavan aamun aamupalalle...


Rullakevennystä

Oli pakko kaivaa vanha kuva esille näistä rullista, kun eilen ne katosivat lautasilta ennen kuin ehdin kameraa edes miettimään. Ollaan ihan hunningolla näin joululomalla. Lapset eivät enää kysy saako ottaa vai kuvataanko, eikä äiti edes muista aikoneensa laittaa nämäkin uuden blogin puolelle. 

Tuo ylläoleva tietysti kertoo jotain reseptistä. Hyvää on (ja meillä oli nälkä). Tehtiin tänään puhtaasti kasvisversioiden lisäksi myös vähän tuhdinpia eli laitettiin riisinuudeleita, Osaan lisättiin sitten vielä katkarapuja ja avokadoakin. Pientä askartelua teko vaatii, mutta yhteistyö se on joka jyllää tässäkin. 

Kastiketta kannattaa tehdä reilusti. Se on ihan ylihyvää.


Riisipaperirullat 

kevätrulla"paperia" eli pyöreitä riisipaperilevyjä 
erilaisia kasviksia eli esim. porkkanaa, kurkkua, retiisiä, kesäkurpitsaa, kevätsipulia jne... leikattuina ohuiksi suikaleiksi
korianteria (ja/tai minttua) 
paahdettuja maapähkinöitä murskattuina pienemmiksi
seesamiöljyä
ohuita riisinuudeleita kypsennettyinä, jos haluat niitäkin mukaan
(avokadoa, kanaa, possua, katkarapuja... )

Kastikkeeseen :
Kalakastiketta 1/4
lime mehua ja limen kuorta 1/4
fariinisokeria (tai palmusokeria) 1/4
öljyä 1/4
chiliä silputtuna
valkosipulia silputtuna
kevätsipulia silputtuna
korianteria silputtuna

Aloita kastikkeesta jo muutama tunti aiemmin. Sekoita ainekset ja maistele. Korjaa suhteita mielesi mukaan. Anna makujen tasaantua ja tarkista vielä ennen tarjoilua. 

Kuumenna syvässä pannussa vettä ja laske kasvikset sinne kypsymään ihan pariksi minutiksi. Kaada nopeasti siivilään ja valuta päälle kylmää vettä. Anna kuivahtaa ja sekoita sitten joukkoon muutama tippa seesamiöljyä. Se on vahvaa tavaraa, joten ole tarkkana, ettei lorahda liikaa. Monesti seesamiöljy käsketään laittamaan kastikkeeseen, mutta minusta se peittää liian helposti kaikki muut maut alleen. Suoraan kasviksiin laitettuna maku jää paremmin taustalle. Tuntuu, muttei hallitse.

Laita yhdelle lautaselle vettä ja levitä viereen puhdas leivinliina alustaksi. Laita yksi pyöreä riisipaperi veteen pehmenemään. Kun paperi on pehmeä, nosta se leivinliinalle. Nosta keskelle kasviksia, ripottele päälle paahdettua maapähkinämurskaa (ja lisää nuudelit + muut höysteet, jos niitä haluat).

Kierrä rullaksi siten, että nostat ensin ympyrän alareunan täytteiden yli. Käännä sitten kumpikin reuna keskelle ja rullaa lopuksi ylöspäin. Kannattaa pyrkiä suhteellisen tiukkaan rullaan niin pysyy hyvin kasassa. Riisipaperi on sen verran tahmeaa, että mitään sen kummempaa liimaamista ei kyllä tarvita. 

Jatka kunnes joko paperit tai täytteet loppuvat. Herkuttele samantien.

Mikäli teet paljon rullia niin pidä ne kosteiden pyyhkeiden sisällä, etteivät kuivu tai takerru joka paikkaan.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Arkistojen aarteita eli cashew-kanaa nuudeleilla

Joulun mässäilyn jälkeen tekee välillä mieli muutakin kuin kinkkua (juu, kyllä meilläkin sitä piilotellaan milloin minnekin - pian kerron miten). Selailin tässä vanhoja arkistojani ja sieltä löytyi nopea ja helppo cashew-kana, joka varmasti maistuu  kinkkukiintiön täytyttyä.



Tämän reseptin bongasin jostain lehdestä jossain vaiheessa, en vain kuollaksenikaan muista mistä. Hyvää tämä on joka tapauksessa ja kun on kyse meidän perheen resepteistä, niin myös nopeaa ja helppoa.

Jonkun verran reseptin osterikastike- ja soijakastikemäärät sekä sokerin määrä ovat lisääntyneet - meillä kun tykätään sellaisesta vähän tuhdimmasta mausta. Kannattaa siis aloittaa laittamalla pienempi määrä ja lisätä sitten, jos siltä tuntuu.  

300g broilerinfilettä suikaleina
1/2 dl vehnäjauhoja
3-5 valkosipulinkynttä (ihan maun ja kynsien koon mukaan)
1-2 chiliä
1-2 sipulia
kevätsipulia tai korianteria
öljyä
3 rkl tomaattipyreetä
1 dl osterikastiketta
0,5 dl soijakastiketta
5 rkl fariinisokeria
vettä
iso kourallinen cashew-pähkinöitä

Silppua valkosipuli, sipuli, chili ja kevätsipuli. Jauhota kanapalat.

Kuullota sipuli ja valkosipuli pannussa öljyssä. Lisää chili ja kanapalat. Kypsennä muutama minuutti keskilämmöllä. Lisää kastikkeet, tomaattipyree ja pähkinät. Ripottele sokeri päälle. Lisää vettä, jotta saat kastikkeen hiukan löysemmäksi. Anna porista hetki. Tarkista, että kana on kypsää. Maista, onko makusi mukaista ja tarjoile sitten riisin tai nuudeleiden kera. Ripottele päälle vielä kevätsipulia tai korianteria (tai molempia).

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Karpalofadzii eli Cranberry Fudge for Xmas


Kesällä syötiin suklaa ja kermatoffee fudgea urakalla helteestä huolimatta. Sitten pidettiin pieni tauko, mutta jouluksi tätä oli taas ihan pakko saada. Pienellä tuunauksella tietysti eli kuivattuja karpaloita ja sokerisia kultapalloja mukaan. Perinteisesti ei tekeminen myöskään mennyt niin kuin Strömsössä. Muistattehan ottaa tarpeeksi ison kattilan, jottei tarvitse kaapia kuumaa sokerimassaa hellalta sen vaahdottua yli reunojen...

Syntisen hyvää herkkua, jonka ainoa huono puoli on kylmän tarve. Muuten tarttuu sormiin ja toisiin paloihin. Tosin meillä ei ehdi vanhenemaan niin kauaa, että kovasti lämpenisi.

Tein tupla-annoksen eli riitti muutamaan pieneen lahjapakettiinkin. Käärittiin sanomalehtikuvioisiin ranskistötteröihin. Kävivät nuo pseudoperinteisistä karkkipusseista.

Kohta lähdemme suuntaamaan valmiiseen joulupöytään. Helpolla päästään ja perinteisiä herkkuja tiedossa. Matka sujunee taivasta tuijottaen,odottaen, kaivaten ja vähän peläten.


MAKEAA VALKEAA JOULUA KAIKILLE!



Karpalofudge

500g ruokosokeria
500g fariinisokeria
4rkl glukoosisiirappia
6dl kuohukermaa
300g voita
1rkl vaniljasokeria
100g kuivattuja karpaloita pienittyinä (tästä tulee harvoja sattumia, voi toki lisätä makunsa mukaan. Minä kuuntelin röhnäkammoisen esikoisen toivetta...)
kultakuulia

Sekoita kaikki muut ainekset paitsi karpalot ja kuulat kattilaan. Keitä noin 15min. En millään saanut lämpötilaa nousemaan vaadittuun 117 asteeseen tällä määrällä, mutta 110 näytti riittävän hyvin.

Anna jäähtyä kattilassa kymmenen minuuttia ja kaada sitten yleiskoneen kulhoon. Vatkaa reippaalla vauhdilla vielä kymmenen minuuttia ja lisää puolenvälin jälkeen karpalosilppua vähitellen, jotta se sekoittuu tasaisesti massaan.

Kaada massa laakeaan, leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja ripottele pinnalle sokerikuulia. Pistä komeus peitettynä pakkaseen jäähtymään.

Leikkaa jäähtyneenä palasiksi.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Encoren arvoiset porkkanat ja muutakin oranssia


Se on kuulkaas joulu mailla! Sisällä joulukuusi kimaltelee koristeissaan ja ulkona hehkuu... no ei ehkä ihan vielä hanki, mutta ihanan valkoista on kuitenkin! Sen verran siellä kuulemma oli lunta jo illalla, että pojat kaivoivat isot liukurinsa ja lähtivät pimeään mäkeen. Takaisin tuli lumiukkoja posket innosta hehkuen.

Joulu maistuu myös ruokapöydässä ja näin ennen varsinaisia jouluruokia se tarkoittaa meillä paljon oranssia sitrusta. Appelsiinit ja klementiinit virkistävät jo pelkästään kulhossa hehkuessaan, mutta juomana ja ruokana ne tuovat paitsi vitamiinipiikin flunssakauden viruksia vastaan, myös ihanaa makua ruokiin.

Viimeksi appelsiini päätyi maustamaan meillä jo perinteeksi muodostunutta endiivi-ankkasalaattia. Mikä siitä endiivin, sinihomejuuston, appelsiinin ja pähkinöiden yhdistelmässä voikin tehdä niin ihanan? Päälle vähän saksanpäjkinäöljyä ja siivut ankan rintafileetä.

Suurin tämän joulunalusajan makuelämyksistä koettiin kuitenkin yksinkertaisista porkkanoista. Bongasin Jamie Oliverin jouluohjelmasta pannulla makeaksi karamelisoituneet klementiiniporkkanat ja voi että... Nämä porkkanat tulevat saamaan itseoikeutetun encoren uudenvuodenaaton menussa!

Klementiiniporkkanat

Porkkanoita (8-10)
40g voita (+ hiukan hanhenrasvaa tai ankanrasvaa haluttaessa)
2rkl fariinisokeria
5 valkosipulinkynttä
timjaminoksia
2 klementiinin mehu
suolaa + pippuria

Kuori porkkanat ja leikkaa haluamiksesi paloiksi, mutta älä pilko liian pieneksi.

Sulata pannulla voi (ja linnunrasva) ja lisää siihen veitsen lappeella rikki painetut valkosipulinkynnet, sokeri ja timjami. Sekoita joukkoon porkkanat. Purista päälle vielä klementiinien mehu.

Anna kypsyä kannen alla vähän alle keskilämmöllä noin 20min. Poista kansi ja kääntele porkkanat karamelisoituneessa kastikkeessa. Anna vielä kypsyä välillä sekoitellen noin 10 minuuttia. Suolaa ja pippuroi makusi mukaan. Nauti lisukkeena tai syö sellaisenaan.


maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulunodotus mocktail

Eilen koristeltiin joulukuusi. Se on meillä ollut aina lasten juttu. Itse asiassa poikien kasvamista voi seurata vuosittaisten joulukuusien kuvien perusteella. Vielä viime vuonna alaoksat katkeilivat koristeiden painosta ja kuusi näytti rimssukrinoliinihameiselta daamilta. Tänä vuonna. ensimmäistä kertaa ikinä, on kuusi koristeltu suurin piirtein tasapainoisesti joka kohdasta. Esikoinen ylettyy jo yläoksille, keskimmäinen vastasi puolivälistä ja kuopus lastasi alaoksat. Äidillä on vähän haikea olo - ymmärtänette.

Joulunodotusta on meillä juhlistettu pienillä herkuilla melkein joka päivä. Eilen tehtiin kuusen kunniaksi lapsille virkistävät mocktailit. "Herrrkullista" oli vastauksena kaikilta kolmelta testiryhmän jäseneltä. Hyvä esimerkki siitä, miten tuttuakin tutummat ainekset muuttuvat iltahetken juhlistajiksi, kunhan ne tarjoillaan komeasti samppanjalasista. Kelpasi siinä ihastella rivissä täydellistä joulukuusta ja natustella piparitalon kulmaa mocktailia siemaillen.

Kirkkaan väriselle juomalle lienee käyttöä myös tänään, kun elämme vuoden lyhyintä päivää. Huomenna päivä alkaa taas kasvaa! Sitä odotellessa.



Aurinkomocktail (sopii myös talvipäivän seisaukseen)

Sekoita blenderissä viinimarjamehutiivistettä 1/3 ja 2/3 juuri puristettua appelsiinimehua. Jaa laseihin noin puoleen väliin ja täytä vissyllä.



Aikuisten Aurinkococktail 

Aikuisille oli oma versionsa, johon isännän kertoman mukaan oli sekoitettu
2 sormustimellista Camparia
1 sormustimellinen Cointreauta
1 appelsiinin juuri puristettu mehu
vissyä lasiin maun mukaan
Päälle vielä halukkaille vahvasti makeutettua valkuaisvaahtoa...

Kippis auringolle siellä jossain! Jouluvalot loistamaant.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Paketti valmiita voitaikinalevyjä = herkkuja helposti


Juu, siitä saa arki-illan iloksi joulutorttuja - tähtimallilla ja pakettikukkasella. Paketillinen makeita torttuja tosin voi olla vähän paljon yhdeksi kerraksi, jopa meillä ja jopa omenahillolla. Omenahillolla täytetään meillä torttuja siis siksi, että muuten syöjien määrä laskee puoleen... Hilloa tosin sitten on ainakin kahta lajia, norminaturaalia ja karibialaista.

Yhdestä ja samasta paketista riittää myös suolaisenhimoon. Harissa rullia ja artisokkatahnarullia oli vuorossa tänään (ja lohileipiä ja salaattia...). Meille niin tutulla teemalla eli "herkkuja helposti"!

Harissarullat 

Kauli voitaikinaa pikkuisen ohuiemmaksi. Levitä päälle ohuelti harissa-tahnaa. Lisää siivu kinkkua ja juustoa. Rullaa ja leikkaa rulla siivuiksi.

Levitä kiekot leivinpaperilla päällystetylle pellille. Voitele ja paista 12-15min asteisessa uunissa. Tarjoile haaleina. Poltetta tulee tarpeeksi harissasta.


Artisokkatahnarullat

Tee kuten yllä, mutta levitä taikinalle pelkästään artisokkatahnaa (valmiista purkista) ennen rullaamista.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Helppo ja vähemmän helppo - joulunaikaan molempia


Tumma mallasleipä on ihanaa. Sitä tekee mieli kaksi kertaa vuodessa. Kesällä kalan kanssa ja jouluna taas kalan kanssa. Varsinkin lohi ja tumma, maltainen leipä on herkkua.

Meillä on tällaiseen tummaan leipään totuttu käytännössä käyttämään kahta eri reseptiä. Sitä "aidompaa" saaristolaisleipää, jonka tekemisessä kuluu tovi jos toinenkin, mutta maku jotenkin syvempi ja koostumus tasaisempi, tehdään juhlia varten ja kun haluaa rentoutua keskittymällä hetkeksi keittiöpuuhiin. Ei senkään tekeminen kuitenkaan varsinaisesti vaikeaa ole.

Sikke Sumarin helppoakin helpompaa mallasleipää taas tehdään silloin, kun ei huvita kuluttaa leipomiseen yhtään sen enempää aikaa ja energiaa kuin on ihan pakko. Se kun vain sekoitetaan eikä nostatuskausiakaan ole yhtä enempää. Hyvää on sekin, vaikka täytyy myöntää sen tuntuvan jotenkin vähän arkisemmalta, ehkä juurikin tuon helppouden takia.

Alla resepti kumpaankin. Kumpaa tekisit tällä kertaa? 

Ekaksi se helpompi


Sikke Sumarin mallasleipä1 vuokaleipä

5dl piimää
1rkl suolaa
1pss kuivahiivaa
1,5dl siirappia
1,5dl spelttileseitä
1,5dl ruisjauhoja
1,5dl maltaita
5-6dl vehnäjauhoja

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lämmitä piimä, siirappi ja suola kattilassa pikkuisen kädenlämpöistä lämpimämmäksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen.

Anna nousta 2h kannen tai liinan alla lämpimässä paikassa. Taikina on sellaista paksua puuroa, joka kaadetaan vuokaan. Paista uunissa 160 asteessa noin 2,5h. Anna jäähtyä hetken aikaa vuoassa ennen kuin kumoat pois.

Kuten kaikki mallaslimput, tämäkin oli parempaa seuraavana päivänä täysin jäähtyneenä.




Ja sitten se "aidompi"


1153017.jpg
Saaristolaisleipä 

(Aikoinaan Glorian ruoka ja viini -lehdestä bongattu)

Juuri valmistetaan edellisenä päivänä 

2,5 dl piimää 
(yleensä kai pitäisi ottaa kirnupiimää, mutta toimii myös asidofilus-piimällä)
1,5 dl mämmimaltaita
1,5 dl kaljamaltaita



Sekoitetaan juuren ainekset ja annetaan turvota jääkaapissa seuraavaan päivään. 

Taikina

2,5 dl piimää
40g tuorehiivaa
1,5 rkl kuminansiemeniä
0,5 tl jauhettua pomeranssin kuorta
4 dl siirappia
vajaa puoli desilitraa rypsiöljyä (ohjeessa ei kylmäpuristettua, mutta minä kyllä laitoin mitä kaapissa oli)
1,5 dl ruisjauhoja
2,5 dl hiivaleipäjauhoja
n.6-7 dl erikoisvehnäjauhoja
0,5 rkl suolaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen piimään. Lisää mausteet, siirappi, öljy ja turvotettu piimä-mallasseos. Alusta jauhot sekaan vähän kerrallaan. Lisää suola ja jatka vielä vaivaamista (tämä on juuri se yleiskoneella helpompi osuus. Näytti raskaalta.) Alusta kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista.

Anna kohota kaksinkertaiseksi, n1h.

Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja leivo kahdeksi limpuksi vuokaan tai leivinpaperille. Kohota vielä n.1h liinan alla.

Pistele leivät ja voitele siirappivedellä. Paista 175 asteessa 1,5h ja voitele taas. Paista vielä n. puoli tuntia ja voitele vielä kertaallen siirappivedellä paistamisen jälkeen.


maanantai 15. joulukuuta 2014

ARVONNAN tulos


Toto 3v suoritti arvonnan perinteisesti paperilapuilla. 
Vera Jordanovan keittokirjan voitti itselleen Reija Rinne. Laitan viestiä sähköpostilla :-) 

ONNEA VOITTAJALLE! 

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Miksi riisiä pitää aina tehdä vähän liikaa...


Meillä on vähän raskas käsi molemmilla, isännällä ja minulla. Siis noin annostelun suhteen. Varsinkin riisiä tuppaa aina jäämään, kun määrät ovat syöjien kykyjä suuremmat. Tosin välillä tehdään ylimääräistä ihan tarkoituksella. Nämä riisipallerot vaan ovat niin hyviä!

Makuun saa vaihtelua eri juustoilla - mozzarellaa tai emmentalia ja tuloksena on ihan eri herkku. Tonnikalaa, savulohta tai kinkkua - ja taas mennään volttia makumaailman suhteen.

Paasauskatko : 
Jos haluaa suosia kestävän kalastuksen tonnikalaa, niin MSC-leima purkin kyljessä tarkoittaa yhden standardin mukaista seurantaa siitä, että kalastetaan oikeita lajeja. Minä en yleensä suosi kokonaan ostamatta jättämistä ihan vain sen takia, että kalastuksesta on maailmalla kiinni aika monen ihmisen elanto. Mieluummin kannatan ekologisemman toiminnan suosimista ja painotusta, kuin jätän ammattikuntia näkemään nälkää. Tiedän, lajit eivät välttämättä ole samoilla paikoilla eikä hyvä tarkoitukseni osu oikeisiin ihmisiin, mutta ihan kaikkea ei kukaan pysty evaluoimaan ja tietämään kaupan hyllyn vieressä. Valintoja on kuitenkin tehtävä. 

Leivityksessä meillä vannotaan nykyään spelttitalkkunan nimeen. Se vaan toimii! Rapea, mutta kevyt kuori, joka myös maistuu jollekin.

Tällä kertaa sekoitettiin seuraavia:

Kypsää riisiä
tonnikalaa purkista
savustettua paprikajauhetta
Emmental-raastetta
Crème Bonjour-juustoa

Siitä vaan sekaisin sellaiseksi pikkuisen tahmeaksi massaksi. Sitten pallerot muovattiin käsin ja pyöriteltiin spelttitalkkunajauhossa. Lopuksi uppopaistettiin öljyssä.
Seuraksi salaattia ja kermaviilikastiketta (sinappia, hunajaa, suolaa ja pippuria).

lauantai 13. joulukuuta 2014

Kun tarvitsee lämmitystä


Kun ulkona on kylmää, tuulista ja märkää, eikä lumesta tietoakaan, niin... joko arvaatte? Sama vanha virsi taas. Lämmintä, mausteista ja joukkoon jotain kirpakkaa.

Harissa tuo mausteet, munakoiso on uunissa kypsennettyä samoin valkosipuli ja kikherneet. Sipuli marinoidaan etikan, suolan ja pippurin kanssa. Siinä se. Taas kerran. Tätä on tehty meillä ennenkin, ties vaikka löytyisi blogistakin (tai blogeistakin) jo useampaan kertaan. Hyvää se on silti. Siksi se juurikin on moneen kertaan kirjattuna.

Lämmin munakoisosalaatti 

Siivuta sipuli ohuiksi siivuiksi ja laita kulhoon. Ripottele päälle suolaa ja mustapippuria. Sekoita joukkoon valkoviinietikkaa, riisiviinietikkaa tai siiderietikkaa sen verran, että sipulit ovat kaikki etikkaisia. Jätä marinoitumaan ainakin tunniksi.

Leikkaa iso munakoiso suupaloiksi. Sekoita pari teelusikallista harissatahnaa ja puoli desiä oliiviöljyä. Kierittele munakoisopalat seoksessa ja kippaa uunivuokaan. Ripottele päälle monta valkosipulinkynttä ja laita 200 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi. Kääntele vähän välillä.

Kaada munakoisojen joukkoon purkillinen kikherneitä ja anna kuumentua uunissa vielä 10 minuuttia. Anna hiukan jäähtyä.

Leikkaa pari halloumi-juustoa palasiksi ja paahda ne pannulla.

Sekoita munakoiso-kikherneseoksen joukkoon sipulia ja rucolaa. Nauti lämpimänä.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Kun vähän on paljon, mutta hyvää


On olemassa herkkuja, jotka maistuvat ihanalta sellaiset viisi tai kymmenen ensimmäistä lusikallista. Sitten rupeaa tökkimään. En tiedä, mistä se johtuu. Ehkä ne ovat niin tymäkkää tavaraa, että kroppa toteaa pienen määrän riittävän? Ehkä maku on jotenkin niin täyteläinen, että makunystyröiden vastaanottokyky turtuu?

Punajuuri-vuohenjuustokeitto on yksi näistä ruokalajeista. Se on aivan superihanaa - pieninä annoksina. Siksipä se onkin ihanteellinen alkuruoka. Lounaskeittona se menee, kun ei ole kova nälkä.


Punajuuri-vuohenjuustokeitto

Uunissa kypsennettyjä punajuuria eli suolaa, pippuria, balsamicoa ja timjamia + 200 astetta kunnes kypsää. Varaudu vähänkään isoilla paloilla ainakin tunnin kypsennysaikaan.

Punasipulia silputtuna 1/3 punajuuren määrästä

Kuumaa kanalientä niin, että punajuuripalat peittyvät kunnolla kattilassa.

Suolaa, pippuria ja yrttejä maun mukaan.
Vuohen tuorejuustoa noin 1/4 punajuuren määrästä.

Kuullota sipulipalat kattilassa oliiviöljyssä pehmeiksi. Lisää punajuuret ja kanaliemi. Anna poreilla 20 min. Lisää vuohenjuusto ja sekoita. Surraa sauvasekoittimella tai blenderissä.

Jos haluat oikein sileän keiton, niin painele se vielä siivilän läpi.

Tarkoile kuumana tai haaleana. Ripottele pinnalle sattumia, kuten esimerkiksi paahdettuja saksanpähkinämuruja tai ruiskrutonkeja.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Inspiroituessa

Elämässä tarvitaan inspiraatiota. Ruoanlaitossa suurin inspiraationlähde lienee pakko. Kun on nälkä tai ympärillä pyörii nälkäisiä, löytyy kummasti ainakin motivaatiota saada aikaiseksi edes jotain.

Jotta inspiroituminen olisi sellaista oikeanlaista, innostunutta ja uutta luovaa, sitä kannattaa etsiä muiden esimerkeistä. Ruokaohjeita ovat lehdet ja kirjat pullollaan, mutta parhaimmat ideat löydän nykyään useimmiten blogeista. Inspiroitua voi myös lukemalla jonkun muun ajatuksia kirjoista tai maailmanmenosta yleensä. Silloin inspiraatio ei välttämättä konkretisoidu käsin kosketeltavaksi tulokseksi, mutta se voi näkyä oman kirjoituksen sävyissä tai ajatusten lennokkuudessa. Inspiroitua voi niin monesta ja monella tavalla.

Ihanaa on myös kuulla omalla tavallaa inspiroineensa jotakuta muuta. Kirsin kirjanurkka -blogista lennähti tännepäin niin kauniita sanoja, että ihan punastutti.

"Blogi on hiljattain irrottautunut Ja kaikkea muuta -blogista, jossa blogien emäntä Minna Vuo-Cho kirjoittaa nykyään lähinnä kirjoista ja aiemmin myös ruuasta. Olen laiska etsimään uusia tuulia kokkailuihini, mutta Minnan kivan rennolla otteella pitämästä blogista olen poiminut useita ideoita, jotka ovat toimiviksi ja herkullisiksi osoittautuneet. Koska olen Minnankin tavannut ihan nenätysten, kuulen mielessäni hänen tumman äänensä blogia lukiessani. Mukavan rauhoittavaa! Ja inspiroivaa!"

Kiitos Kirsi! Mahtavaa, jos keittiöjutuistani on ollut ihan konkreettistakin iloa! 

Näitä inspiraationlähteitä meiltä löytyy kuopuksen korkuinen pino

Omat inspiraationlähteet

Sitten alkaa se vaikea osuus. Tässä haasteessa pitäisi nimetä nyt sitten kolme eniten inspiroivaa blogia. APUA! Vain kolme? Minä seuraan enemmän tai vähemmän säännöllisesti yli sataa blogia, niin kirjoista, ruoasta kuin yleensä vaan elämästä kirjoittavia. Millä ihmeellä niistä nyt valitsisi kolme, varsinkin kun inspiroituminen aiheet vaihtelevat vielä päivästä toiseen. 

No, koitetaan nyt kuitenkin. Tämä haaste on nyt jo kiertänytkin sen verran, että tässä nimetyt saavat sitä halutessaan jatkaa, mutta mitään pakkoa ei ole - varsinkaan, jos se jo jostain muualtakin on blogiin heitetty. 

Appelsiineja ja hunajaa 
Jaelin blogia lukiessa nostaa aina sisäinen Copycat päätään. Itse asiassa kaikkein nopein Copycat-resepti oli juurikin Jaelin blogista. Ei tainnut mennä kuin muutama tunti Appelsiineja ja hunajaa-blogin reseptijulkaisusta, kun meilläkin oli sama kakku uunissa. 
Lisäksi Jael auttaa kasvisruoan osuuden lisäämistä yrittävää sekasyöjäperhettä ihanilla kasvispohjaisilla resepteillä. Niistä löytyy juuri sitä oikeanlaista inspiraatiota!

Kirjasfääri
Joo, tiedän Taika. Sinä sait tämän jo. Silti. Sinun kirjoituksesi saavat minut aina hyvälle tuulelle. Pikkuisen pisteliästä, syvälle katsovaa ja aina viihdyttävää. Mitäpä siitä muuta? Mennään taas joskus ranskalaisille. 

Nenä kirjassa 
Norkku lukee paljon samanlaista kirjallisuutta kuin minäkin. Nenä kirjassa -blogi on paikka, josta löydän lisää lukulistalleni - AINA. Monta viihdyttävää vinkkiä on tullut sieltä bongattua. Joskus harvoin olen päässyt tuulettamaan ehtineeni ensin jonkin Norkunkin lukeman/kuunteleman/pitämän kirjan kimppuun. Sekin inspiroi - tavallaan :-)

Minä pistän tähän vielä neljännenkin, saanhan? Ainakin Taika on haasteen jo saanut. Sitä paitsi, pitäisihän minun nyt saada nimetä blogit sekä ruoka- että kirjapuolelta... (?)

Siis vielä listalle Campasimpukka ja Luimupupu. Tuplalistaus siis. 
Molemmissa pyöräilyä, ihania reseptejä ja mukavaa jutustelua ruokaan (ja välillä matkoihinkin) liittyvistä tarinoista. Samanlaisia ja kuitenkin niin erilaisia blogeja, joiden jutut pitää aina käydä lukemassa. Viinejä ja leipäjuurta - vertaistukea parhaimmillaan. Toivottavasti jatkossakin! 

Siinä noin ensi alkuun, listaa voisi jatkaa vielä loputtomiin...

Niin, inspiraationlähteistä puheenollen. Olettehan myös huomanneet arvonnan? Vera Jordanovan kirjasta löytyy inspiraatiota useampaankin kokkailukertaan. 


perjantai 5. joulukuuta 2014

Helppoja herkkuja itsenäisyyspäiväksi

Tänä vuonna meillä ei kokata itsenäisyyspäivänä. Menemme valmiiseen pöytään! Ihanaa!

Silti selailin aiempia vuosia ja poimin sieltä muutaman ajatuksen, joiden myötä itsenäisyyspäivä maistuu hyvälle ja juhlamieli nousee. Näitä reseptejä on meillä tehty kaikkia useammin kuin kerran. Ehkä niiden joukosta löytyy idea myös omaan juhlapöytääsi.





Voitaikinavohvelit

Ensimmäiseksi on ihan pakko laittaa voitaikinavohvelit. Tämä jostain blogista bongaamani oivallus on mahtava. Vohvelit ovat ihanan rapeita ja niiden tekemisestä selviytyy lapsikin!

Voitaikinasta siis vain leikellään haluttuja muotoja ja ne kypsennetään vohveliraudalla. Päälle voi laittaa haluamiaan herkkuja. Meillä ne ovat olleet mätiä lisukkeineen ja sitten helppoa lohitahnaa.

Tahnan voi tehdä vaikka sekoittamalla seuraavia aineksia :

puoli purkkia Philadelphiaadesin verran kreikkalaista jugurttia
puolen sitruunan kuori ja mehu,
suolaa, mustapippuria,
Espelette-chiliä,
persiljaa ja kapriksia. 



Possuluumurullat 

Oi, näitä on saatava joulukuussa ainakin kerran. Ovat helppoja tehdä, vaikka työvaiheita onkin useampia. Lopputulos vie suolaisenmakeana kielen mennessään. Seuraksi keitettyjä perunoita, ohrattoa tai spelttittoa. Viereen rapsakkaa vihreää salaattia. 

Palanen possun ulkofilettä - sen verran, että saat leikattua haluamasi määrän noin sentin paksuisia siivuja.
Pari kourallista kuivattuja luumuja
appelsiinimehua, tilkka marsalaa
suolaa, pippuria, chilijauhetta, (timjamia halutessasi)

Laita luumut pieneen kulhoon. Kaada päälle tilkka Marsalaa ja sen verran appelsiinimehua, että luumut peittyvät. Lisää ripaus suolaa, pippuria ja chilijauhetta (Piment d'Espelette meillä tälläkin kertaa - olen tullut siitä ihan riippuvaiseksi) sekä timjamia niin halutessasi. Jätä likoamaan yön yli.

Nuiji possusiivut ohuiksi. Ripottele niille suolaa ja pippuria. Purista luumuista ylimääräinen neste pois ja hienonna ne veitsellä. Levitä kökkäre jokaiselle possusiivulle ja kääri rullalle. Kiinnitä tarvittaessa coctailtikuilla.

Ruskista rullat pannulla hyvin joka puolelta ja laita 150 asteiseen uuniin 10-15 minuutiksi, jotta liha on kypsää ja luumu kuumaa.

Jos haluat kastiketta, niin kuumenna luumujen liotusliemi ja lisää siihen uunivuokaan mahdollisesti valunut neste. Voit sekoittaa joukkoon vielä ruokalusikallisen crème fraîchea, jos haluat lisää täyteläisyyttä. 




Meillä aika harvoin tehdään sellaista oikeaa jälkiruokaa. Useimmiten tarjolla on jonkinlaista kakkua tai muuta leivonnaista. Tämä jälkiruoka tosin ilmaantuu pöytään säännöllisin väliajoin. Mausteisena se sopii joulunaikaan ja on sen verran kevyttä, että leivonnaisiakin jaksaa sitten vielä kahvin kera. 
Resepti on myös helppo tehdä etukäteen. Viimeiseksi vain kootaan annos lautasille.

Edellisenä päivänä tai puolta päivää ennen : 

Tähtianispäärynät

Sekoita 5 rkl sokeria ja 1,5l kuumaa vettä syvässä pannussa. Lisää vielä 1 rkl sitruunamehua, 1 kanelitanko ja 2 tähtianista. Anna kiehahtaa. Kuori kymmenkunta päärynää. Pienet voi keittää kokonaisina, isommat halkaista ja poistaa siemenkodan ja kannat. Laita päärynät nesteeseen ja anna porista n.15min. Jätä liemeen jäähtymään.

Hasselpähkinä - nougatine

Paahda muutama kourallinen hasselpähkinöitä. Jäähdytä ja rouhi.
Kuumenna pannulla n.300g sokeria, 6 rkl vettä ja 1rkl sitruunamehua. Sekoita nopeasti ja jätä lämmölle. Älä koske ollenkaan ennen kuin kuplat muuttuvat melkein kokonaan kullanruskeiksi. Sekoita joukkoon nopeasti ripaus suolaa ja hasselpähkinärouhe ja levitä ohueksi levyksi leivinpaperille jäähtymään.

Pari tuntia ennen : 
Mascarponevaahto 

Vatkaa 2 prk Flora Vispiä vaahdoksi sokerin kanssa. Kaada joukkoon purkillinen mascarponea ja vatkaa hyvin sekaisin. Rouhi vaniljamyllyllä vaniljaa reippaasti sekaan (tai lorauta vaniljauutetta). Sekoita hyvin. Laita kylmään odottamaan.

Kun syödään : 

Taita nougatinesta levyjä tai rouhi yleiskoneessa. Kokoa annokset lautaselle. Ripottele päälle viimeiseksi vielä vaniljaa (tai vaihtoehtoisesti tummaa suklaata).  Koristele annokset sitruunamelissan lehdillä tai mintunlehdillä.





Makeista herkuista vaihtoehtoja meillä riittää loputtomiin. Tässä yksi jouluinen herkku, jota tekee mieli yhä uudelleen ja uudelleen. Inkivääri on koukuttavaa.


Inkivääri-taatelikakkuset 

200g (1pss) kuivattuja taateleita
1tl ruokasoodaa
3dl kiehuvaa vettä

Sekoita taatelit, kiehuva vesi ja sooda kulhossa. Jätä likoamaan ja jäähtymään.
Nosta voi pehmenemään huoneenlämpöön.

75g voita
vajaat 3dl ruskeaa sokeria (muscovado, fariini, ruoko...)
3 kananmunaa
2tl jauhettua inkivääriä 

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Hiero pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi.  LIsää inkivääri. Lisää huoneenlämpöiset kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten jokaisen jälkeen.

3,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta

Lisää jauhot ja sekoita voimakkaasti. Lisää taatelit ja liotusneste. Sekoita löysäksi taikinaksi.
Jaa taikina silikonisiin muffinssi- tai kakkuvuokiin.

2-4 palaa hillottua inkivääriä pieninä palasina.

Ripottele inkivääripalasia kakkusten päälle vuokiin ja paina ne taikinaan.
Paista uunissa 25-30min. Tarkista kypsyys tikulla. Kun tikku nousee puhtaana kakkuset ovat kypsiä.


Kinuskikuorrutus
.
Sekoita 2dl kuohukermaa ja 2dl fariinisokeria keskenään. Keitä kunnes seos saostuu. Anna jäähtyä. Levitä kakkusten päälle ja ripottele hienonnetulla hillotulla inkiväärillä. 

Kuorrutus tekee kakut melkein ylimakeiksi. Jos haluat vähemmän imelää, jätä kuorrutus pois ja ripottele kakkusten päälle vain tomusokeria.


keskiviikko 3. joulukuuta 2014

ARVONTA! Don't Miss...


Laitetaanpa tässä liikkeelle vielä jouluarvonta, kun blogissa on nyt muuten ollut vähän hiljaiseloa kaiken maailman flunssien vuoksi. Lisäksi olen käynyt työreissuilla, jolloin kokkaaminen jää vähemmälle ja syöminenkin on vähän sitä sun tätä.

Tosin täytyy sanoa, että löysin eilen reissussa yhdet elämäni parhaista ranskalaisista. Lontoon Gatwickin lentokentällä on ranskalaistyyppistä bistroruokaa tarjoava (siellä yläkerran kulmassa, nimeä en tullut katsoneeksi) ravintola, jonka Steak frites oli aika lähellä täydellistä. Päivä kului minisandwich-socializing lounaan varassa, eikä sen aikana tiiviin networking-keskustelun aikana saanut suuhunsa oikein mitään, joten iltalentoa odotellessa oli jo kova nälkä. Juuri oikeanlaiseksi kypsennetty, pinnan ihanat paistojäljet omaava pihvi ja sen seurana suolaiset, mausteiset, rapeat, rasvaiset ranskalaiset olivat todella paikallaan. Niiden jälkeen uni tuli lentokoneessa ;-)

Matkoihin ja matkojen makumuistoihin liittyy myös tämän joulukuun arvontapalkinto eli Vera Jordanovan keittokirja Don't Miss a Bite - makuja ja muistoja maailmalta. Sain kustantajalta kappaleen arvottavaksi (KIITOS!). Omastani en luovu.

Jos siis haluaisit voittaa kirjan omaksesi, niin tee seuraavasti:
  1. Liity sivupalkissa blogin lukijaksi, jos et vielä ole sitä tehnyt. Voit myös tykätä blogieni yhteisestä FB-sivusta.
  2. Kirjoita kommentti tähän artikkeliin (huom. vain blogin puolella kirjoitetut kommentit osallistuvat arvontaan!)  
  3. Tee vaiheet 1 ja 2 viimeistään 15.12. klo 18.00 mennessä. Tuolloin arvon voittajan, jotta kirja ehtisi vielä jouluksi. 

ONNEA ARVONTAAN!