lauantai 30. toukokuuta 2015

Kesälaitumille!


Se on kesä ja koululaisten kesäloma! 

Onnea kaikille valmistuville ja ylioppilaille! 
Leppoisaa hengähdystaukoa kaikille lomansa aloittaville koululaisille! 

Meillä koululaisten kesäloma alkoi muutamalla kyyneleellä kuudesluokkalaisten kukituksessa Suvivirren soidessa. Riemukkaalla hyppelyllä koulun pihalla, vaikka nyt viidesluokkalainen totesi, ettei loman alkua vielä oikein ole tajunnutkaan. Niin, ja tietysti kakulla. 

Tällä kertaa oli pakko kokeilla SoMe-kakkua eli erityisesti Instassa ahkerasti vastaan tullutta Nutella-juustokakkua. On se maineensa arvoinen. (Reseptin löydät täältä). 


Aurinkoista ja ihanaa kesää kaikille! 

torstai 28. toukokuuta 2015

Jätskit Tötteröllä


Citykäytävässä avautui toukokuussa Foodlabin jäätelöbaari Tötterö. Siellä voi käydä vinkkaamassa omia yhdistelmiä kokeiltavaksi tai maistaa jotain jo valmiiksi "outoa". Pakkohan tuota oli kokeilla.

First some serious shopping... eli kesäkengät oli löydettävä ja mukaan lähti 3 paria. Rankkaa hommaa, mutta kesä on pelastettu! Sitten olikin aika kiertää kirjakaupan (Soturikissat 6 ja Neron päiväkirja) kautta jätskitauolle. Kelikin jo velvoitti! Vihdoinkin oli kesäisen lämmintä.




Mämmijäätelön ja parsajäätelön jätin suosiolla tiskille, mutta gorgonzolajätskiä ja pekonijäätelöä oli ihan pakko saada maistaa. Molemmat olivat... no, mielenkiintoisia, mutta myös itse asiassa tosi hyvän makuisia. Pekoni maistui pekonimaiselle vasta ihan lopussa jälkimakuna, siihen saakka makuhermoja hemmotteli jännittävä yhdistelmä suolaista ja makeaa. Gorgonzolajäätelö toi heti mieleeni kuvan fiinin aterian alkuruoasta. Rucolaa, mansikoita tai päärynöitä, saksanpähkinöitä ja päälle isohko pallo kauniisti sulavaa gorgonzolajäätelöä...


Tilanne kuitenkin vaati jotain makeampaa. Kulhooni valikoitui siis vegaaniappelsiinia (kookospohjaan tehtyä appelsiinijäätelöä) ja savuvaniljajäätelöä. Oi, nam, nam! Savuinen vanilja oli yksinään ehkä hieman tunkkaisen savuista, mutta yhdistettynä raikkaaseen appelsiiniin... sanotaanko, että yksi maistuvimmista jäätelöistäni ikinä.

Tällaisia konsepteja on ilo kokeilla. Foodlabin Tötterö on ilmeisesti paikallaan ainakin kesän ajan ja Citykäytävän pääTötterön lisäksi herkkuja pääsee tästä viikosta lähtien kokeilemaan myös joidenkin Coffee House -kahviloiden (esim. Iso Omena, Kaari, Hyvinkää) valikoimissa.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Döner Harju eli lounas Kalliossa - ole ajoissa, jos haluat istua

Döner Harju 
perjantailounas 

Tässä jokin aika sitten poikkesimme töistä lounaalla testaamassa Kallion helmen eli Döner Harjun kebabeineen. Kyseitä paikkaa on hehkutettu kaupungin parhaaksi, joten odotukset olivat korkealla.

Meillä oli nälkä aikaiseen. Juuri ennen yhtätoista pysähdyimme ovelle vähän hämmentyneinä. Olihan paikka auki? Onneksi ovi oli kutsuvasti auki ja ikkunalla istui pari asiakasta, joten astuimme sisään mekin. Ajoissa oleminen osoittautui hyväksi vedoksi. Olimme juuri saaneet annoksemme, kun sisään pelmahti kerralla sisään sellainen määrä porukkaa, että tuolit taisivat loppua kesken samantien. Joku muukin oli kuullut paikasta.

Kovin montaa tuolia Döner Harjun piskuisessa salissa ei olekaan, joten paikka täyttyy nopeasti. Sopii toivoa ihmisten käyvän lounaalla tasaisesti puolenpäivän molemmin puolin, jotta liikevaihtoa riittää puoli kahdentoista jälkeenkin. Tosin kebab käy iltaruoaksikin...

Ruoka oli odotusten mukaisesti hyvää. Alun kesäkurpitsakeitto oli ihanan pehmeän makuista ja tuntuista, mikä kertoo taidosta. Kesäkurpitsasta kun saa helposti keitossa sellaisen pikkuisen kitkeryyden esiin. Itse kebabissa riitti syötävää isompaankin nälkään. Itse asiassa annos oli niin suuri, että seuralaisella jäi puolet syömättä. Ruoassa ei sinänsä ollut mitään vikaa, chilikana oli maukasta, jugurttiraita raikasta ja kaalisalaatti piristävää. Leipäkin oli todelle hyvää. Ainoa pieni urputuksen aihe meidän pöydässämme oli eri ainesten välinen suhde määrissä. Ainakin minä olisin kaivannut vähän enemmän lisukkeita ja vähän vähempikin kana olisi riittänyt. Makuasia, tiedän.

Paikan yksinkertainen sisustus ja emalilautaset (ja -mukit) kertoivat nekin mutkattoman rennosta ravintolasta. Palvelu oli ystävällistä, nopeaa ja tunnelma oli leppoisa. Kaikki tuntuivat olevan hyvällä tuulella enkä ainakaan minä sattunut kuulemaan valitusta ruuhkasta. Tosin me häivyimme pahimman paineen alta takaisin toimistolle ja joimme kahvimmekin vasta siellä.

Tätä kirjoittaessanikin voin tuntea kanan chilisen maun suussani, mikä kertoo hyvästä annoksesta. En silti ihan ymmärrä paikan saamaa suurta hypetystä, mutta en toisaalta kyllä ole pääkaupungin kebabravintoloita pahemmin testaillutkaan. Maukasta ruokaa, ilman sen kummempia hörhellyksiä. Ehkä salaisuus onkin juuri siinä.

Visiitti Döner Harjuun on hyvinkin pienen vaivan arvoinen, kunhan muistaa olla lounaalla ajoissa saadakseen tuolin takamuksensa alle...

maanantai 25. toukokuuta 2015

Isäntä kokkaa: Melkein lämmintä Brie-salaattia

Kesä ja kesäsalaatit ovat toisistaan erottamattomia. Kun taivaalta tulee rakeita ja vettä auringonpaisteen kanssa vuorotellen, voi salaatin tehdä lämpimänä. Sitten taas tarkenee.

Tällä kertaa isäntä inspiroitui "jostain kuvasta, jossain" ja pöytään saapui saksanpähkinöillä sävytetty brie-salaatti. Hyvää oli ja kaikki meni - tosin vähän tuunattuna kunkin mieltymysten mukaiseksi. Yksi ei halunnut avokadoa, toinen karsasti päärynää. Nälkä lähti kuitenkin jokaiselta. .

Saksanpähkinät ovat olleet meillä esille muutenkin viime aikoina. Varastoista löytyi muisto viime kesän Ranskanreissulta eli saksanpähkinähilloa. Sillä vuorattiin mantelinen piirakkapohja ja päälle pinottiin vielä päärynää. Ihan pikkuisen harmittaa, että tänä vuonna emme pääse täydentämään varastoja...


Edessä kesä lyhyellä lomalla ja kotimaanmatkailulla. Ideoita? 


Lämmin kesäkurpitsa-brie-salaatti

salaattia
rucola
porkkanasiivuja
kurkkusiivuja
brie-juustoa paloina
päärynöitä paloina
avokadoa
kesäkurpitsa siivuina + timjaminlehtiä
saksanpähkinöitä

kastike:
saksanpähkinäöljyä
moutarde à l'ancienne (eli sitä, missä on siemeniä)
valkoviinietikkaa
suolaa ja pippuria

Lämmitä pannussa hieman oliiviöljyä ja kypsennä kesäkurpitsasiivuja hetki (saavat olla vielä purutuntumalla). Laita sekaan timjaminlehtiä jo kypsennyksen alkuvaiheessa.
Lopussa lisää suolaa ja pippuria.

Sekoita kastike.
Sekoita salaatin ainekset, lisäämällä viimeiseksi kesäkurpitsasiivut pannulta.

Herkuttele heti.


p.s. pistäthän ruksin myös suosikillesi sivupalkin grillauskyselyssä!

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Piimäsuille

Minä pidän piimästä. Töissä tulee usein valittua ruokajuomaksi lasillinen rasvatonta piimää. Tuo pienesti hapan maku maistuu suussani raikkaalta ja virkistää oloa. Tummassa limpussa piimä on itseoikeutettu neste. Myös piimäjuusto on aina, ja minä tarkoita aina, ollut suuri suosikkini. Sitä löytyy äitini hämäläisestä pitopöydästä kaikkina juhlapyhinä ja välillä sitä on tarjolla muutenkin, varsinkin hänen tietäessään minun olevan tulossa käymään... Isäntä syö kyseistä juustoa ihan jälkiruokana, mieluiten punaherukkahyytelöllä höystettynä.

Noin muuten on piimä loistanut poissaolollaan perheen jälkkäripöydästä. Se on sääli, sillä kyllähän sitä luulisi edes piimävanukkaan tulleen kokeilluksi, vaan ei. Syy kokeilun puutteeseen on liivate, jonka makua ja koostumusta vähän vierastan.

Viimeaikojen raakaruokakokeilut ovat tutustuttaneet minut muutamiin uusiin raaka-aineisiin, joista mielenkiintoisimmaksi ovat osoittautuneet chia-siemenet. Yhdistettynä nesteeseen, chia-siemenet geeliytyvät eli ilmeisesti imevät nestettä itseensä ja muodostavat ympärilleen geelimäisen kerroksen, joka sitoo nesteteen hyytelömäiseksi seokseksi. Niiden avulla sain jo pakastimesta löytyneen "lötkön" marjaseoksen kiinteytettyä hieman tiukaksi hilloksi - ilman pakkoa lisätä sokeria jo ennestäänkin makeahkoon seokseen.

Lisäksi chia-siemenet ova ilmeisen terveellisiä : "...ne sisältävät lukuisia vitamiineja, kivennäisaineita, runsaasti proteiinia, hyviä kasviöljyjä ja omega-3 rasvahappoja. Ne sisältävät myös runsaasti vesiliukoista kuitua..." (Outi Rinne: Raakaruoka-aika! Herkkuja ilman hellaa ja uunia)

Siispä kokeilin, miten onnistuisi jälkiruokavanukas piimästä chia-siementen avulla.


Vaniljainen piimäkiisseli 

Kuten nimestä arvasittekin, ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin, mutta lopputulos oli kyllä varsin herkullinen.

Jauhoin chia-siemenet blenderissä, sillä en halunnut koostumukseen kovia siemeniä.

Sitten sekoitin puoli litraa piimää, 1dl intiaanisokeria, 2tl vaniljasokeria ja 4-5rkl chiasiemenjauhetta ja jaoin laseihin. Jätin lasit jääkaappiin yön yli.

Lopputuloksena oli herkullisen makuinen, mutta enemmänkin kiisseliä (tai viiliä) muistuttava seos. Muotista lautaselle kumottaviksi piimävanukkaiksi tästä ei ollut.

En tiedä johtuiko lopputulos vääristä ainesten suhteista, mutta todennäköisesti myöskään chiasiementen teho ei taida olla ihan vanukasluokkaa. Se ei kuitenkaan estä niiden käyttökelpoisuutta. Tämä on nimittäin oikeasti hyvää. Makeaa, muttei liikaa, ja marjojen kanssa ihan mahtava jälkkäri/välipala/aamupalan piristäjä.

Ei minusta raakaruokakokkia taida tulla, mutta on kiva löytää uusia aineksia, joita voi hyödyntää "vanhalla" tavalla.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Jämät torttuun


Illaksi saa nopeasti herkkua jälkkäriksi, kun tyhjentää kaappeja. Raparperipiirakan pohjataikinan loput saivat loppusijoituspaikan samalla, kun jämämansikat, persikka ja purkinpohja mustaherukkahilloa poistettiin pilaantumasta. Lopputuloksena makea, rapsakka ja jäätelön alla herkullinen piirakka. Hävikistä herkuksi ja vähemmän roskiin, muulloinkin kuin hävikkiviikolla. Kukkarokin kiittää.


Jämätorttu 

Leikkaa taikinapallosta ohuita siivuja ja levitä leivinpapeille piirakkavuokaan. Tasoita. Levitä pinnalle hillo, leikkaa mansikkasiivuja ja persikkapaloja, ripottele lopputaikina murusina.

Paista uunissa 200 asteessa noin 20min.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Raparperiposset


Tämä jälkiruoka ei kai nykyään enää paljon esittelyjä kaipaa. Ihanan kirpakkaa herkkua. Olisin mielelläni syönyt sitä makeiden mansikoiden ja keksien kera, mutta lähikaupasta olivat mansikkarasiat loppuneet. Eli syötiin siis pelkkien keksien kanssa. Ei pahaa ollenkaan sekään. Jotenkin tuo täyteläisen kerman ja happaman raparperin yhdistelmä on koukuttava.

Raparperiposset

3 pienehköä raparperinvartta
2 sitruunan mehu
0,5dl sokeria
1 prk (3,3dl) kuohukermaa
1dl sokeria

Kuori raparperi ja leikkaa pieniksi paloiksi. Laita kattilaan sokerin ja sitruunamehun kanssa ja kiehuta pehmeäksi.

Laita kerma lopun sokerin kanssa toiseen kattilaan ja anna kiehua kymmenisen minuuttia. Varo, ettei kuohu yli tai pala pohjaan.

Sekoita raparperi ja kerma toisiinsa ja kaada annosmaljoihin. Pistä kylmään jähmettymään ainakin pariksi tunniksi.

Koristele haluamillasi herkuilla ja nauti.

Muutama mansikka löytyi koristeeksi ennen jääkaappiin laittamista


maanantai 18. toukokuuta 2015

KYSELY : Kesägrillausta - Mitäs laitettaisiin ritilälle ?

Se on kuulkaas semmoinen juttu, että tulee kesä ja grillaus. Sesonki aloitettiin jo proosallisesti makkaroilla ja kokonaisella kalalla.

Sitten löysin hyllyistäni vielä yhden keittokirjan, jota en olekaan pieneen aikaan tullut selanneeksi. Pelkkää grillausta koko kirja.

Sieltä löytyi kaikenlaisia kivoja reseptejä ja, koska kyseessä on ranskalaisen chefin tekemä kirja, joukossa on sellaisia suomalaiseen grillaukseen vähän ehkä tuntemattomampia juttuja. Vaan nyt iski tenkkapoo. Minä en osaakaan valita ensimmäiseksi kokeiltavaa reseptiä.

Saisinko apua? Valitkaa siis tuolta sivupalkin kyselystä suosikkinne. Aikaa on toukokuun loppuun ja sitten kesäkuun alkupuolella pistetään eniten ääniä saanut kokeiluun ja kerrotaan, miten kävi. Tällä aikataululla ehtinen etsimään aineksien hankintapaikatkin valmiiksi.

MITÄ SIIS PISTÄISIT TYHJÄLLE RITILÄLLE?


KIRJA: Stéphane Reynaud - Barbeque & Plancha

Tässä vielä lukemisen jälkeen valikoituneet ehdokkaat

(1) Ankan rintafilerulla sienillä ja kesäkurpitsalla valikoitui mukaan esitystavan vuoksi... jännän näköisiä kiekkoja

(2) Merikrotti-paisti  eli pekoniin käärittyä merikrottia. Perinteistä, mutta varmasti hyvää. Jos löytää merikrottia - aina välillä sitä onneksi kalatiskillä tarjotaan.

(3) Mustekalaa grillattuna. Tätä en ole kokeillut vielä koskaan. Lisukkeilla varmasti vielä normaaliakin suurempi rooli

(4) Hunajapossuvartaat ovat taas vähän perinteisempää linjaa, mutta varmasti herkullisia. Mukana näytti olevan possun kaverina ainakin kesäkurpitsaa.

Klikkaa siis sivupalkista suosikkisi. Mitä haluaisit itse kokeilla?


sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Ruokalistamuutoksia III - ekologisempaa ajattelua


Olen tässä viime aikoina kirjoitellut ajatuksiani siitä, miten perheemme ruokavalio on muuttunut ja millaisiin asioihin olemme erityisesti alkaneet kiinnittämään huomiota. Alussa jaoin  ruokalistamuutoksissa ajatuksiani siihen, miten lisukkeet ovat monipuolistuneet ja kokonaisia aterioita pohjataan muuhunkin kuin pastaan tai perunaan. Sitten muistelin viime vuosien aikana ruokapöytäämme ilmaantuneita uusia tuttavuuksia, jotka ovat mukavasti monipuolistaneet pöydän antimia. 

Kolmantena listalla olisi ekologisempi ajattelu ja eläinsuojelu ruokaostoksilla. Kesti vähän kauemmin ja vaati pohdintaa. Aihe osoittautui odotettua vaikeammaksi. Minulla on taipumusta vältellä kaikenlaisia -ismejä ja pohtia asioita monelta kantilta. Niinpä tuppaan välillä vähän hämmentymään kaikista ohjeista ja "komennoista" - pitää vähentää ruokamaileja ja samalla tukea reilua kauppaa sademetsiä pelastaakseen tai välttää eläinperäisiä tuotteita, mutta usein korvaavaksi tarjotun soijan yleinen geenimanipulointi pelottaa - välillä vähän ristiriitaista, eikö totta?

Itse asiassa meillä ekologisuus ja eläinten hyvnivoinnin ajattelu kulminoituu muutamaan aika yksinkertaiseen "sääntöön" ja sitten siihen, että sääntöjä rikotaan ilman huonoa omatuontoa, kun sille päälle satutaan ja jotain tekee mieli. Sinänsä on hassua, että joudumme tällaisia asioita oikein miettimään. Katsellessani omia vanhempiani, tajuan heidän olevan tosissaan trendikkäitä tässä asiassa, aina olleen. Äidilläni on kompostit toiminnassa ja ruoka tulee isoksi osaksi omasta puutarhasta tai sitten syödään ihan perusruokaa itse valmistettuina. Vielä joitakin vuosia sitten osa raaka-aineista hankittiin suoraan tutuilta tuottajilta pellon reunasta. 




(1) Vähennä ruokamaileja 

eli suosi lähellä tuotettua ja osta kotimaista silloin, kun on sesonki päällä ja hyvää tarjolla. Jos ei löydy kotimaista niin sitten jostain lähempää tuotua. Jos tekee mieli mansikoita joulukuussa, niin sitten niitä ostetaan (jos löydetään). Usein vain "väärään sesonkiin" ostetut tuottavat pettymyksen ja maistuvat hyvällä tuurilla kalpeilta jäljennöksiltä ja huonolla suorastaan pahalta. 




(2) Tee itse

Kun tekee itse alusta asti, tietää lautasensa sisällön. Valmistuotteissa on usein kaikenlaisia E-juttuja, joista ei oikein tiedä ilman perusteellista perehtymistä. Kenellä on aikaa? Ei ainakaan minulla. Osa e-merkinnöistä toki tarkoittaa hyvinkin luonnonmukaisia asioita, osa ei. Helpoimmalla pääsee, kun tekee itse mahdollisimman alusta asti. Eikä se tosiasiassa ole edes kovinkaan paljon työläämpää tai hitaanpaa kuin valmistuotteiden käyttö. Siinä sivussa myös kukkaro kiittää, sillä raaka-aineet saa laadukasta valmistuotetta halvemmalla. Niitä tyhjiä kaloreita ilman ravintoarvoa sisältäviä teollisia tuotteita tuskin kukaan haluaa vapaaehtoisesti perheelleen tarjota, vai?. 

Tietysti raaka-aineissakin on eroja, varsinkin erilaisten säilöntäaine- ja torjunta-ainejäämien osalta. 




(3) Suosi lähellä ja mahdollisimman luonnonmukaisesti tuotettua ruokaa 

Luomuakin ostetaan, kun kukkaro sallii. Torit ja tarjolla olevat nettikaupat ovat hyvä vaihtoehto. Marketeistakin alkaa löytymään tuottajan kuvilla varustettuja tuotteita. Niin, ja omalta ja vanhempien pihalta saatavat herkut ovat tietysti ihan huippujuttu, ainakin sadon onnistumisvuosina. 

Luomu maistuukin usein paremmalta.Varsinkin lihassa ero voi olla huomattavakin. Tosin luomu ei ole sinänsä mikään itseisarvo. Tosiasiassahan luomu tarkoittaa sertifikaattia, jonka saaminen on tuottajalle aika raskaan byrokratian ja isojen kustannusten takana. Mikäli koen voivani luottaa tuottajan sanaan niin ostan heidän tuotteitaan tyytyväisenä - ilman sertifikaattia. Toki tässä paino on nimenomaan sanalla luottamus - kaikenlaisiin markkinointilauseisiin ei kannata luottaa. Kananmunissakin lukee kaikenlaista, vaikka kyse on silti häkkikanalasta.  



(4) Eläintensuojelu on sitten ihan oma lukunsa. 

Me syömme lihaa. Toki vähemmän kuin ennen, mutta mitään suunnitelmia kasvisruokavalioon siirtymisestä meillä ei ole. Pidämme kuitenkin eläimistä ja siksi haluamme, että lautasellemme päätyy mahdollisimman hyvän elämän eläneitä elikoita. Onhan se ihan tutkittuakin, että eläinten stressi tuottaa lopputuotteeseen meillekin haitallisia aineita. Kannattaa siis suosia hyvin pidettyjen eläinten lihaa ihan oman terveydenkin kannalta. 

Luomu on taas hyvä valinta, tai vastuullisten tuottajien tuotanto (ref. Benjamin hyvin pidetyt possut tai Huttulan kukko Oyn Naapurin maalaiskanat-tuotteet). Tosin viimeksimainitun kohdalla alkaa luottamus pikkuhiljaa murenemaan, kun broilerien koko on pudonnut sinne tehotuotettujen tasolle - eikös pidempään kasvaneilla pitäisi olla sitten painoakin enemmän? Nettikauppojakin löytyy kuten Suomen Kotitila, joka toimittaa lihaa suoraan tuottajilta. Emme ole vielä ehtineet kokeilemaan, mutta pian... 

Kalankin suhteen koitamme olla tarkkoina. Kesällä kalastetaan jonkin verran itse ja muuten yritämme seurata suositeltujen kalojen listoja. MSC-sertifikaatti on vakiinnuttanut meillä paikkansa purkkikalojen osalta. Tiedän senkin olevan vain leima, mutta johonkin pitää valintansa perustaa. 





Siinä sitä oli yleistä höpötystä meidän ajattelustamme. Oikein tekeminen ei aina ole ihan helppoa, kun pitäisi ottaa niin hurjan monta juttua huomioon kuten  tuotantotapa, käsittely, sertifikaatit, lisäaineet jne... Kaiken lisäksi ruoan pitäisi maistua hyvältä ja sopia vielä budjettiinkin. Ei ihme, että välillä ihmetyttää... 


Miten te olette asian ratkaisseet? Millaisia sääntöjä seuraatte ruokakaupassa ? 


perjantai 15. toukokuuta 2015

Äidin vaniljajäätelö raparperipiirakalla

Oi ihanuutta nämä kevään ensimmäiset raparperit! Pakko saada piirakkaa ja sen kanssa tietysti jotain herkullisen makeaa. 

Vaniljaa, vaniljaa ja ihanan täyteläistä kermaa, niistä on raparperipiirakan paras kaveri tehty. Vaan mikä avuksi, kun jäätelökoneet on viety kirpparille ja jätskistä tuppaa tulemaan jääkalikka? No, glukoosisiirappi auttaa, ainakin vähän. 


Äidin vaniljajäätelö

1prk kuohukermaa (3,3dl)
3 keltuaista
1tl vaniljauutetta
0,5dl sokeria
1dl glukoosisiirappia

Kiehauta kerma. Sekoita keltuaiset, sokeri, vanilja ja glukoosisiirappi. Kaada kuuma kerma keltuaisseoksen joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada takaisin kattilaan ja keitä, kunnes seos hieman sakeutuu. Kaada pakasterasiaan, anna jäähtyä ja pistä pakkaseen.

Suoraan pakkasesta otettuna oli tämäkin jäätelö kivikovaa. Parhaiten sen varmaan saisi pehmenemään antamalla olla puolentunnin verran jääkaapissa, mutta meillä ei tietenkään kärsivällisyys riittänyt. Kymmenen minuutin jälkeen otettiin ulos ja annettiin hetken verran pehmetä huoneenlämössä. Irti lähti, eikä mikään voita kylmää vaniljakastiketta...

... ainakaan raparperipiirakan päällä. Piirakkapohjassa olen muuten tykästynyt sellaiseen mukavasti manteliseen. Nam!


Mantelinen piirakkapohja ja sen raparperitäyte
(tästä riittää sekä pohjaan että päälliseen)

240g vehnäjauhoja
140g mantelijauhetta
200g huoneenlämpöistä voita
100g sokeria
2 kananmunankeltuaista

Murusta muut ainekset yhteen ja lisää lopuksi keltuaiset. Sekoita nopeasti taikinaksi ja laita jääkaappiin kylmään tunniksi odottamaan.

Keitä täytteeksi 5 raparperinvartta, 200g sokeria, 1tl vaniljauutetta, 1 appelsiinin mehu (ja kuori), kunnes ne ovat pehmeää mössöä. Anna jäähtyä.

Levitä voideltuun piirakkavuokaan ja paista uunissa 200 asteessa. Lisää täyte (ja päällinen+sokeria päälle ripoteltuna) ja paista vielä 15-20min, kunnes päällinen on kypsä ja täyte kuumaa.

Minä halusin tällä kertaa ilman kantta. Täyte on sen verran makeaa, että lopputulos olisi muuten minun makuuni liian taikinainen.


keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Kvinoa-pinaatti-sitruuna-kanelisipuli (ja muutaman muun jutun) salaatti nuijilla

Kvinoa on mitä ilmeisemmin tullut meidän ruokapöytäämme jäädäkseen ja juurikin tällaisessa lämpimän salaatin muodossa. Ihanan lämmittävää kosteaan ja viilentyneeseen kevätsäähän. Salaatin voimalla jaksoi myös etsiä keskimmäisen puhelinta (+avainta) pitkin eilistä kavereiden kanssa kuljettua reittiä. Äiti sai iltalenkkinsä ja puhelinkin löytyi... kotiportin lukosta. No, emme me kovin pahasti kierroksellamme kastuneet... Huoh, olisi pitänyt mennä reitti nurinperin. Tosin silloin olisimme tulleet portin toiselta puolelta, emmekä varmaan huomanneet koko puhelinta, joka roikkui kotelossaan avaimesta.


Tämä on taas yksi niitä salaatteja, joista ei tiedä,miten sen oikein nimeäisi. Mikään osa ei dominoi, mutta kaikki ovat tarpeellisia täydelliseen lopputulokseen. Tämä olikin jo aika lähellä täydellistä minun makumieltymyksissäni. Ihanan pehmeä kvinoa sai ripauksen sähäkkyyttää sitruunasta, pyöristyi täyteläisen kanelisesta sipulista, kasvatti voimaa vahvasta valkosipulista ja raikastui pinaateilla ja tomaateilla. Runolliseksi aterian teki sen täydentyminen vielä hunaja-sitruunanuijilla. Lihaa karttava voisi maustaa vielä vaikka Labneh-juustolla tai fetalla tai ehkä jopa tuoreella vuohenjuustolla.


Kvinoaa ja muutamaa muuta juttua salaatissa 

ruokkii neljä vähän isoruokaisempaa ja yhden pikkumiehen

Puoli paketillista kvinoaa - keitä suolavedessä paketin ohjeen mukaan ja valuta

Sekoita 1 sitruunan mehu, saman verran mietoa ruokaöljyä (rypsi, auringonkukka, viinirypäleensiemen...) sekä suolaa ja mustapippuria. Sekoita kvinoaan 2 pienen sitruunan raastetun kuoren kanssa.

Siivuta 2 pientä punasipulia pannulla vähässä öljyssä ja ripauksella suolaa höystettyinä. Anna niiden kuullottua kevyesti ja ripottele päälle n. 1tl kanelia. Raasta joukoon 2 valkosipulinkynttä ja anna niiden pehmetä sipulin sekaan. Lisää 2rkl balsamicoa ja sekoita. Kaada kvinoan sekaan.

Sekoita salaattiin vielä paketillinen (eli noin 5 reipasta kourallista) babypinaatinlehtiä, puolitettuja kirsikkatomaatteja sekä 1 kokonainen avokado.

Nauti lämpöisenä tai haaleana. Voit halutessasi lisätä jotain pehmeä juustoa, mutta meillä laitettiin tällä kertaa seuraksi hunajaisien broilerinuijia.


Hunajaiset broilerinuijat (9 kpl)

1,5 sitruunan mehu
2 tl hunajaa
savustettua paprikajauhetta ( tai tavallista)
tulisempaa savustettua paprikajauhetta (tai Expelette-chiliä tai cayennepippuria)
suolaa

Kiehauta pikkukattilassa ja anna hitusen saostua.

Ruskista nuijat pannulla ja lado uunivuokaan vierekkäin. Levitä päälle kastiketta siveltimellä ja laita uuniin 200 asteeseen, kunnes ne ovat mukavan ruskeita ja kypsiä. Valele nuijia kypsentämisen aikana. (noin puolisen tuntia siinä kai meni).

maanantai 11. toukokuuta 2015

Nälkäisiä lapsia ja jääkaappipastaa lohesta



Mentiin isännän kanssa kauppaan suoraan töistä tullessa. Perään soitettiin. Sitten soitettiin toisen kerran ja kysyttiin, milloin oikein palaamme. Oli kuulemma nälkä.

Onneksi kotiin palattua oli ruoka pöydässä yhtä nopeasti kuin pasta kypsyi. Eikä tekeminen vaatinut kovin vaativia kommervenkkejä, jotka eivät olisi onnistuneetkaan kolmen muksun pyöriessä ympärillä. Pöytä katettiin ennätysvauhtia ja kerrankin kaikki olivat pöydän vieressä ensimmäisellä kutsulla. Pitänee tehdä "myöhäistetty" päivällinen muinakin iltoina.


Jääkaappipasta lohesta 

Vesi kiehumaan ja pasta kypsymään suolattuun veteen paketin ohjeen mukaiseksi ajaksi.

Jääkaapista eilistä uunilohta iso pala pannulle pieneen öljytilkkaan.  Kuumennetaan miedolla lämmöllä ja pilkotaan lohipala pieneksi puulastalla. Jos haluaa, voi joukkoon pilkkoa sipulia, mutta meillä mentiin tänään mummin pihalta eilen poimitulla ruohosipulilla. Se oli jo tosi korkeaa! Monivuotiset yrtit pihalla ovat huippujuttu.

Mutta siis, saimme lohen pannulle ja se on jo kuumaa. Sekaan truutataan kunnon punainen ketsuppipläjäys, sekaan kaadetaan saman verran ketjap manisia ja vielä vähän kermaa, että seos muuttuu kastikkeeksi. Sekoitetaan tasaiseksi.

Valutetaan pasta (ota kupillinen keitinvettä kastiketta varten) ja sekoitetaan lohen kanssa. Ohennetaan keitinvedellä tarvittaessa. Maistetaan ja lisätään suolaa ja pippuria, jos siltä maistuu. Pilkotaan joukkoon nippu ruohosipulia.

Kannetaan pöytään ja kauhotaan lautasille. Raastetaan päälle vielä parmesaania ja annetaan mennä suun suuntaan.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Kun alkuun päästiin... keittokirjainspiksiä

Kun alkuun pääsin taas keittokirjojen kanssa, niin muutama ilta kuluikin sitten rattoisasti hyllyjä koluten. Hakusessa oli nopeita ja helppoja reseptejä, joilla saataisiin hiukan hukassa ollut keittiöinspiraatio taas viriämään ja löytyihän niitä.

Keittokirjojen lisäksi toinen inspiraationlähde on usein pakastin tai ruokakomero. Nytkin löysin pakkasesta "jotain lihaa". Ensin luulin sen olevan kalkkunanjämiä, mutta lopulta se osoittautui lihapadan loppusijoituspaketiksi. Näin hyvin meillä on pakastimen sisältö tiedossa. Onneksi tiedän, ettei paketti voi kovin vanha sentään olla sillä pakkasen siivouksesta ja sulatuksesta ei ole hurjan montaa kuukautta... 

Sitten taas viriteltiin. Lihapadan loput hauduteltiin sipulin ja chipotlechilien kera melkein mössöksi. Sekaan kaadettiin säilykepurkillinen kirsikkatomaatteja ja voilà! Lopputuloksena oli sopivasti kieltä poltteleva chili, joka sopi tortillatäytteeksi kuin nenä päähän. 

Kun lihaa jäi vieläkin jäljelle niin loput nautittiin Mari Moilasen ensimmäisestä kirjasta bongattujen kesäkurpitsalettujen kera. Olivat muuten ihan sikahyviä. (Olen selkeästi saanut vaikutteita talon nuorisolta - sikahyvä ei ole kuulunut sanavarastooni, mutta viime aikoina olen saanut itseni kiinni sen käytöstä useammin kuin kerran).



Kesäkurpitsaletut 

Sekoita keskenään 1,5dl maitoa ja 2 munaa. Sekoita joukkoon ripaus suolaa ja pippuria sekä puolen sitruunan kuori raastettuna. Lisää vielä 1rkl sitruunamehua ja 1,5dl täysjyväspelttijauhoja sekä lopuksi 1 keskikokoinen kesäkurpitsa raastettuna (tai 2 pientä). Makeuta halutessasi hunajalla. Sekoita tasaiseksi ja anna hetki levätä.

Paista letut pannulla voissa kauniin ruskeiksi. Tarjoile heti.

Lisukkeeksi voi maustaa jugurttia tai ranskankermaa, päälle voi ripotella kinkkua tai vaikka savulohta. Meillä syötiin chilinjämät jugurtin, avokadon ja paprikan kera.
Kelpasi kaikille.



Toinen kirja, johon hyllykierroksellani taas törmäsin oli Marc Aulénin Sopat!. Peruslohikeitto valkoviinillä ja sambal oelekilla terästettynä maistui oikein hyvältä, mutta koko homman juju oli kuitenkin tillipestossa.

Nippu tilliä, parmesaaniraastetta, ripaus suolaa, sitruunankuorta ja -mehua sekä pinjansiemeniä hienoksi mössöksi. Joukkoon oliiviöljyä sen verran, että notkistuu. Pieni vaiva, suuri muutos. Kannattaa kokeilla.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Labnehia


Kivistössä-blogin Marin artikkelit Gloriassa ovat vakiolukemistani kampaajalla. Taitavat jo tietää makuni, sillä Glorian alkuvuoden lehdet odottavat nykyään aina vieressä valmiina hiusvärin vaikutusaikaa. Marin resepteissä on aina jokin juju ja usein myös raaka-aineita, joita en ainakaan minä pidä ihan jokapäiväisinä. Viimeksi huomiotani herätti erityisesti Labneh-kakku, jossa oli yhdistetty itsetehtyä tuorejuustoa ja päärynähilloketta. Namin näköistä.

Labneh on jugurttia ja suolaa eli yhdenlainen tuorejuusto, joka meille on rantautunut lähi-idän ruokatrendin mukana. Aiemmin olen siihen törmännyt ainakin Yotam Ottolenghin kirjassa "Ottolenghi". Jo silloin kokeileminen houkutti, mutta suunnitelmista toteutukseen on välillä pitkä tie.

Reseptin vaikeudesta ei viivettä voi syyttää, sillä aineksia on tasan kaksi ja nekin vain sekoitetaan. Aikaa toki kuluu, mutta ei sitä valumista tarvitse vieressä vahtia.

Tästä se lähtee
Labneh

1kg turkkilaista jugurttia
1 rkl suolaa

Sekoita suola jugurttiin ja laita harsokankaassa valumaan pariksi vuorokaudeksi. Ottolenghin reseptistä sai sen käsityksen, että hän antaisi juuston valua ihan huoneenlämmössä, mutta minua vähän hirvitti. Ehkä meillä Suomessa huoneenlämpö on sen verran englantilaista lämpöisempi, että kaiken varalta pistin kulhon, siivilän ja juuston jääkaappiin.

Kun juusto on tiivistynyt, se on valmista vaikka heti käytettäväksi ihan sellaisenaan. Maistui erinomaiselta leivän päällä, sellaiselta hivenen happamammalta kuin esim. Philadelphia, mutta kuitenkin pehmoiselta ja raikkaalta. Isäntä sanoi lapsuusmuistojen tulevan mieleen Labnehin myötä. Maku on kuulemma ihan tismalleen sama kuin, miltä hän muistaa kotona Ranskassa Kiri-juustojen maistuneen.

Kilon jugurttipurkista tuli juustoa ihan mukavasti useampaankin maisteluun. Osan kierittelin pieniksi palloiksi purkkiin ja laitoin seuraksi timjamia, sitruunankuorta ja oliiviöljyä. Juustopalloja on tarkoitus sitten syödä salaateissa ja napata leivän päälle, kun mieli tekee.

Labneh sopi hyvin vapun kasvisdipin ja papusalaatin seuraksi

Osa juustosta katosi suolaisten vappumuffinssien taikinaan. Loput syötiin sellaisenaan leivän päällä.

Labneh korvasi maitorahkan taikinassa 

lauantai 2. toukokuuta 2015

Isäntä kokkaa : Vappupäivän pirskahdukset


Vappu on täynnä värejä. On ilmapalloja, serpentiinejä ja kaikenlaista muuta kirjavaa. Nurmikoilla kukkivat kevätkukkaset sitkeästi hetkittäisestä räntäsateesta huolimatta. Vappu on myös täynnä meteliä, torvia, pillejä ja päristen tyhjentyviä ilmapalloja, lapset pihalle mekkaloimaan komentavia vanhempia...

Onneksi vappu on myös hyvää ruokaa. Minut käskettiin vappupäivänä taas ulos keittiöstä, jonne esikoinen isännän kanssa sulkeutui. Koko päivä oli supistu nurkissa ja keittiöstä löytyi salaperäisiä purkkeja ja nyssyköitä, joita ei saanut avata.

Mikäs siinä. Minä luin kirjaa ja seurustelin pesueen pienimpien kanssa ja istuin sitten valmiiseen pöytään. Vapun värit löytyivät lautaselta, mutta onneksi meteli oli jäänyt pihaleikkeihin tai mennyt nuorimmaisen kanssa aikaisille iltaunille.



Vappumenu


Crème Vappu eli minttuhernekeittoa shamppanjalla

Paahdettua lohta kurkkupedillä ja wasabimajoneesilla 

Valkohomejuustoa leipätikuilla 

Jäätelöä, vadelmia ja balsamicoa

Juomana kuohuva Vouvray


Paitsi silmänruokaa, ateria tarjosi mielenkiintoisia makuja ja mukavan olon. Tunsi syöneensä, mutta ei liikaa. Varsinkin "hernekeiton" makumaailma oli jännittävä. Mintun raikkaus tuli pehmoisen ja täyteläisen hernekeiton läpi ja kuplat olivat vielä tallella. Täyteläinen ja hivenen pirskahteleva keitto sai makunystyrät innostumaan ja aivosolut karuselliin, mutta annos oli hiukan liian antelias. Tämä keitto on parhaimmillaan sellaisena 5-10 lusikallisen pikkuannoksena. Syötävän suloiset orvokit sopivat vapun keväiseen teeman täydellisesti. 

Lohi oli herkullista ja täydellisesti kypsennettyä, sisältä ihanan pinkkiä ja pehmeää, päältä melkein rapsakan ruskeaa. Wasabi-majoneesissa oli ytyä kohtuudella, se ei peittänyt lohen hienostuneisuutta, mutta toi mukavasti pientä terää. 

Inspiraatio menun kokoamiseen löytyi kuulemma viimeisimmän (kuohu)Viini-lehden resepteistä. Tässä hernekeitto, kuten sen tulkitsin isännän "sinnepäin" reseptistä. Omalla vastuulla ja soveltaen, eikös vaan? 

Crème Vappu 

Kourallinen mintunlehtiä 
pussillinen pakasteherneitä 
kanalientä
voita
shamppanjaa viimeistelyyn 

kampasimpukoita 
syötäviä kukkia ruohosipulia, mätiä

Kuumenna herneet kattilassa voinokareen kanssa ja lisää pari lasillista kanalientä. Surraa herneet tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella ja lisää hienonnettu minttu. Jätä maustumaan muutamaksi tunniksi.
Valuta keitto siivilän läpi, niin saat siitä ihanan sileää. 

Mausta kampasimpukat ja paahda ne pannulla ja valmistele muutkin koristeet. 

Lorauta keiton joukkoon shamppanjaa (vajaa puolikas piccolopullollinen), koristele lautaselliset ja tarjoile heti, jotta kuplat säilyvät pirskahtelevina keitossa. 

Keitto lienee parhaimmillaan sellaisena hivenen haaleana. 


perjantai 1. toukokuuta 2015

Kevään kaunein keittokirja, josta löytyy ensimmäinen tykkäämäni raakakakku ikinä!

Mari Moilanen: Sitä parempi soppa (II) - Puoli kuuta nokkosesta, perunasta ei päivääkään
- luettavaksi ja kokattavaksi kustantajalta



Jo Marin ensimmäinen keittokirja oli kaunista katseltavaa, mutta tässä toisessa ovat kuvat nousseet taas yhtä tasoa ylemmäksi. Kirjan sivut hehkuvat värejä. Välillä ajatukset siirtyvät jo melkein fantasian puolelle ja mieleen nousee satumetsä.

Sitä parempi soppa ei kuitenkaan ole tarkoitettu vain katseltavaksi.

Tällä kertaa kirjan kantavana teemana ovat kesäiset reseptit ja sitä myöten painopiste on suomalaisesta luonnosta löytyvissa herkuissa. Sienet, kuusenkerkkä ja nokkonen saavat omat sivunsa ja reseptinsä, samoin kuin monet muut metsien ja vesien antimet.

Eniten pidän kuitenkin Marin ruokafilosofiasta. Vaikka painopiste on kotimaisissa herkuissa, ei se estä käyttämästä myös muualta tuotuja herkkuja. Tarkoituksena on kokata terveellisesti, mutta ihanan vaihtelevasti. Välillä grillataan pihvejä ja sitten syödään portobelloranskalaisia. Usein niin "ismiksi" muuttuva raakaruokakin on Marilla vain osana vaihtelevaa ja kiinnostavaa repertuaaria. Whole food lienee terminä aika kuvaava.  Maukasta ruokaa prosessoimattomista raaka-aineista ja myös ainesten omaa perusluonnetta kunnioittaen. Tämä tuntuu minustakin omimmalta, vaikka myönnän auliisti olevani tavoitteesta vielä kaukana ja perheen ruokavalion olevan iloinen sekoitus aivan kaikkea.

Kirjasta valikoitui kokeiltavakseni itsestäänselvästi Suklaaraakakku, johon ihastuin jo julkkareissa. Siis ihan oikeasti, ENSIMMÄINEN maistamani "virallinen" raakakakku, josta tykkäsin ihan hirveästi. Eihän siinä ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä jotain samanlaista vappupöytään.

Resepti onkin raakakakkumaisen helppo, sillä ainekset vain sekoitetaan tehosekoittimessa. Kakku kuitenkin myös vaatii raakaruokatyyliin suhteellisen paljon esivalmisteluja cashew-voin ja taatelisiirapin valmistuksen muodossa. Kaiken kaikkiaan sen tekemiseen kuluva aika on kuitenkin varmaan aika lähellä ihan normikakun tekoaikaa, eikä paistamista tietenkään tarvita. Sen kun törkkäisee pakastimeen odottamaan tarjoilua.

Ihan niin kauniiksi en kakkua saanut kuin Marilla. Täytteen levittäminen osoittautui yllättävän hankalaksi. Se oli sen verran tahmaista ja tarttuvaa. Minulla ei myöskään kaapista löytynyt pekaanipähkinöitä, joten tuunasin pohjan saksanpähkinöiksi ja manteleiksi (ja täytyy myöntää, että kaakaokin loppui vähän kesken, joten jouduin käyttämään osaksi sellaista vähän sokerisempaa - niin meidän perheen tapaista)
Silti, kakku oli (ja on) tosi hyvää.