torstai 30. kesäkuuta 2016

Nutellakakkua aamiaiseksi, muttei mansikoita?

Lomalaisen suurin dilemma päivittäin lienee ruoka. Milläs sitä ruokkisi muksut ja itsensä ja mielellään niin, että myös tuntuu lomalta? Maistuisiko juustokakku aamupalaksi? Tämä on ainakin meillä lasten toivekakku.

Eikä se hullumpaa olekaan. Nutella-juustokakku oli meillä jo toiseen kertaan lomanaloituksen herkkuna. Viime vuonna sillä juhlistettiin koulun päättymistä ja nyt äidin kesälomaa. On se kyllä tosi hyvää. Edelleen, vaikka hypetys onkin vähän laantunut. Alkuperäinen resepti on Lunni leipoo -blogista, josta se viime vuonna levisi kulovalkean tavoin ympäri maata.

Muuten meillä on menty perinteisillä kesäherkuilla. Uusia perunoita, loimulohta, herneitä (pussikaupalla) ja jätskiä litroittain. Vaan yksi on yllättänyt. Meillä ei syödä enää mansikoita!

En tiedä, onko vika mansikoissa, (tänä vuonna lähikaupan ropposten sisältö tuntuu pahentuvan ennätysnopeasti), vai makujen muuttumisessa, mutta olen pariin kertaan joutunut heittämään bioroskikseen melkein puolet purkista. Kun eilen mansikkarasiaa näytti uhkaavan sama kohtalo, päätin tehdä jotain.

Nappasin pihalta pari raparperinvartta ja pistin ne mansikoiden kanssa curdiksi. Nyt pitää sitten enää keksiä mihin curdin käyttäisi...


Mansikka-raparpericurd

puolisen litraa mansikoita ja kaksi raparperinvartta pilkottuina
2dl hillosokeria
4 keltuaista
70g voita

Mansikoista ja raparperista tulee sen verran nestettä, että keltuaisia pitää laittaa pikkuisen normicurdin suhdetta enemmän. Toinen vaihtoehto olisi kaataa nestettä pois ja vähentää yksi keltuainen.

Keitä mansikoita ja raparperia hillosokerin kera kunnes kaikki pehmenee. (Tässä kohtaa voi kaataa halutessaan nestettä pois)
Vedä sauvasekoittimella sileäksi.

Vatkaa keltuaiset rikki kulhossa ja kaada mansikkia-raparperiseos päälle koko ajan vatkaten. Pistä takaisin kattilaan ja kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes seos sakenee kunnolla.
Sekoita kylmä voi kuutioina sulaksi sekaan ja kaada puhtaaseen lasipurkkiin odottamaan käyttöä.

Mitäs ehdotatte? Mihin curdin käyttäisitte?

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Loma, loma, loma ja uusi kana-satay resepti


Eilen alkoi allekirjoittaneen kesäloma. Päässä pyörii miljoona suunnitelmaa ja tehtävää, mutta ehkä näin alkuun kannattaisi keskittyä enemmänkin lepäämiseen. Kevät oli sen verran kuluttava, että pieni akkujen lataaminen lienee paikallaan. Syksystä kun ei todennäköisesti tulee yhtään kevyempi. Aloitamme isännän kanssa molemmat uudessa työpaikassa 1. syyskuuta, ihan kuin koululaiset paitsi pari viikkoa myöhemmin. Jännää, kivaa ja pikkuisen hirvittää.

Mutta nyt nautitaan neljän viikon lepotauosta. Suunnitelmissa on vain yksi pieni matka ihan kotimaan kamaralla. Muuten ollaan vapaita tekemään, mitä mieli tekee ja keli sallii. Nyt näyttää lupaavalta.

Ekana lomailtana tuli testattua uusi Satay-reseptikin - tai no, ainahan näissä on paljon samaa, mutta yleensä käyttämämme "pikasatayn" sijasta tehtiin tällä kertaa pikkuisen enemmän ainesosia sisältävää ja täytyy myöntää maun olleen toisella tasolla. Suussa tuntui paljon lämpöisempi ja syvempi pähkinäisyys. Eikä tämäkään (Delicious-lehdestä bongattu ja sovellettu) nyt varsinaisesti ollut vaikea tehdä. Vähän enemmän vaan piti laittaa aineksia.

Onnea on - salaatti ja yritit omalta pihalta

Broileri-satayvartaat

4 valkosipulinkynttä
1 punasipuli
puolikas punainen chili (pakastimesta suoraan raastettuna)
1tl savupaprikaa (hot)
1tl juustokuminaan
1tl korianterinsiemeniä murskattuna
3rkl ketjap manisia
1rkl kalakastiketta
1rkl soijakastiketta
1 limen raastettu kuori ja kahden mehu
1prk maapähkinävoita (n.250g)
2tl raastettua inkivääriä (tällä kertaa purkista)
4 isoa broilerin rintafilettä varraspaloiksi leikattuina

Seuraksi riisinuudeleita, korianterinlehtiä ja haluamiasi kasviksia

Laita kaikki ainekset (paitsi broileri) tehosekoittimeen ja surraa tasaiseksi. Sekoita puolet tahnasta kanapalojen kanssa ja jätä marinoitumaan tunniksi (vähintään).
Laita toinen puoli tahnasta kattilaan ja kaada joukkoon pari desiä kuumaa vettä. Sekoita tasaiseksi ja anna kuumeta miedolla lämmöllä, kunnes väri hieman tummuu ja maku syvenee. Muista sekoitella, ettei tartu pohjaan. Jätä odottaamaan ja kuumenna halutessasi uudelleen juuri ennen tarjoilua.

Laita broilerinpalat vartaisiin ja kypsennä grillissä tai uunissa (200 astetta, puolisen tuntia)

Tarjoile nuudelien, salaatin ja lisukekastikkeen kera.

Päälle löysin tällä kertaa pihalla villinä kasvavaa korianteria (myönnetään, kylvin sitä muutama vuosi sitten, mutta sen jälkeen sitä vaan on ilmaantunut milloin mihinkin kohtaan...).

Syötiin ihan liikaa...

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Hardy's viinit + kriketti = mahtava kesäilta!

Kaupallinen yhteistyö 40+ blogit / Hardy's



Tyylikkäästi pukeutuneet naiset lierihatuissaan lojuvat kansituoleilla hienostuneesti viiniään siemaillen samalla, kun valkopukuiset pelaajat kopsauttelevat mailoillaan kovaa palloa.  Ääni taustalta huutaa pistelukuja. Kolmas pelipäivä menossa. 
Kylän krikettijoukkueen komea kapteeni kävelee paikalle lausumaan kohteliaisuuksia ja keskustelemaan säästä. Kurkkusandwichit katoavat tarjottimilta. Aurinko paahtaa kuumasti mehiläisten suristessa raukean keskustelun lomassa. Sitten jostain kuuluu kirkaisu.... 

Heräsin. Ei tämä ollutkaan brittidekkaria.

Tosielämässä kuuntelimme bussin ikkunaan ropisevaa sadetta samalla kun (toki tyylikkäät) bloggarit kumisaappaissaan valmistautuivat kokeilemaan kovaa palloa ja puista mailaa ennen kuin pääsisivät Hardy's viinien ja ihanien iltapäiväteepöydän antimien kimppuun.

Me emme ole sokerista ja sadekin taukosi. Ihastelimme varusteita ja kuuntelimme, kun Suomen Krikettiliiton puheenjohtaja Andy ja toiminnanjohtaja Maija kertoivat ensimmäisten krikettisääntöjen löytyneen noin 1700-luvulta. Saimme myös tietää, ettei meidän ehkä sittenkään tarvitsisi pelata krikettiä päivätolkulla, sillä Suomessa pelataan pääasiassa 20 vuoron krikettiä ja nuo pitkät ottelut taas kriketin varsinaisissa kotimaissa.

Vielä maltoimme hetken kuunnella kriketin sääntöjä pelaajan polttamisesta ja siitä, miten pitää pyrkiä vaihtamaan paikkaa pelikaverin kanssa. Pisteidenlaskua Andy ja Maija eivät viisaasti edes yrittäneet meille opettaa.


Sitten päästiin asiaan...


Katsoimme mallia ja kuulimme ohjeita ennen kuin itse kokeilimme. Voitteko kuvitella, JOKAINEN bloggaaja osui palloon! Yleensä useammin kuin kerran. Siinä tuli itsellekin jo pieniä paineita - varsinkin kun olin unohtanut silmälasini toiseen laukkuun. Yrittäkää itse osua palloon, kun näette vain sellaisen hämärän valkoisen varjon lähestyvän itseänne. No, vanhat pesäpallotaidot tulivat hätiin ja sain pallon vastakkaiseen suuntaan liikkeelle muutamaan kertaan minäkin (lopulta sentään),.

Kauan emme malttaneet kentällä pyöriä, sillä jokaisen mielessä väikkyivät jo herkulliset sandwichit ja kakut ja ennen kaikkea illan maistiaiset Hardy's viinejä.

Suomen Krikettiliiton luottokokki Claire oli loihtinut meille jos jonkinlaisia englantilaishenkisiä herkkuja. Kaikki oli hyvää, mutta tuna-mayonnaise sandwich ja lemon drizzle cake olivat erityisesti minun mieleeni. Vielä minä tuon sitruunakakun opettelen, vaikkei Claire salaisuuttaan paljastanutkaan. Eikä pidä unohtaa skonsseja! Ne suorastaan sulivat suussa.

Herkut katosivat pikavauhtia eikä kaloreita laskettu. Olimmehan juuri sentään osallistuneet urheilulliseen toimintaan...

Sandwichejä ja skonsseja on yleensä totuttu syömään iltapäiväteellä, mutta Hardy'sin VR viinit kyllä sopivat seuraan vallan mainiosti. Ne ovat tarpeeksi keveitä, jotta ruoan maut eivät peity vaan saavat viinistä mukavan pohjan ja raikastuksen. Helposti juotavia viinejä, kuten valmistajan omakin luonnehdinta kertoo. On helppo kuvitella itsensä kentän laidalle krikettimatsia seuraamaan viileä lasi kädessään - se lierihattu auringolta suojaamassa.


Mukaamme saimme lisää maisteltavaa ja tässä kohtaa tarina siirtyy välillä kriketistä jalkapalloon.

Isäntä nimittäin tykästyi hanapakkauksen Chardonnayhin, josta riitti miellyttävä lasillinen useammankin jalkapallomatsin seuraamiseen. Avatussakin pakkauksessa viini säilyy juotavana kauemmin kuin uskoisikaan, kunhan penkkiurheilija pysyy kohtuudessa. Arvostamme.


Toinen pakkauksiin liittyvä oivallus ovat muoviset pullot, joiden kevyestä painosta ja särkymättömyydestä tullaan meillä varmasti riemuitsemaan kesän piknikeillä. Niistä viineistä siis lisää myöhemmin.


Hardy's Wines on Suomen krikettiliiton sponsori 

Kiitos Hardysin Tiialle ja Maijastinalle kutsusta mahtavaan illanviettoon. Kiitos Suomen Krikettiliiton pelaajille ja valmentajille siitä, että teitte pikavisiitistämme ikimuistoisen. Kiitos Clairelle mahtavista tarjoiluista!

Kiitokset myös mukavasta seurasta 
Beachhouse Kitchen 
Marjon matkassa 
Dioriina
Kristallinhohtoa
Kulinaari 

HUOM! Ollakseni kaikkien säädösten mukainen, joudun tapojeni vastaisesti sensuroimaan kommentteja. Huomaattehan siis, että kommentit koskien alkoholipitoisia juomia joudun valitettavasti poistamaan. Muuten sana on vapaa ja kommentit suotavia!

Kaupallinen yhteistyö 40+ blogit/Hardys

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Isäntä kokkaa: Juhannuksen pizzaladière


Pissaladière on Etelä-Ranskan lahja muulle maailmalle. Sardelleja, sipulia ja oliiveja piirakassa. Kuulostaa suomalaisesta oudolta yhdistelmältä, mutta uskokaa pois. Se toimii!

Emme olleet pitkään aikaan tehneet kyseistä piirakkaa, kun bongasin Kamera ja kauha -blogin version.  Arvaatte, miten kävi. Saatoin tuntea suussani sardellien ja oliivien suolaisuuden ja sipulien makeuden eikä siihen kutinaan auta muu kuin pistää toimeksi.

Minä tein taikinan, isäntä hoiti loput poikien kanssa. Juhannuspäivän pizzaövereissä valkoisen ja punaisen pizzan lisäksi tarjoiltiin myös pizzaladière. Hyvin toimi sekin. "Yön yli pizzataikina" soveltui tähän tarkoitukseen oivallisesti.

Lopputulos oli kaukana hienostuneesta tarjoiltavasta, paitsi tietysti mauiltaan. Ne eivät petä koskaan.




Pizzaladière yön yli taikinasta 

8dl lämpöistä vettä
kuivahiivaa noin 1/2 pss
2tl suolaa
16dl vehnäjauhoja (riippuu kelistä - tämän juhannuksen kosteanlämmin ilma vaati vähän enemmän)
4 rkl oliiviöljyä

Kaada vesi suureen kulhoon ja ripottele hiiva päälle. Sekoita joukkoon jauhot vähitellen ja vaivaa taikinaksi. Vaivaa lopuksi oliiviöljy sekaan.

Laita liina tai kansi päälle ja nosta kulho jääkaappiin yön yli (eli vähintään 8h)

Pissaladière täyte:

Siivuta pari keltasipulia (huom. nimenomaan keltasipuleita!), nosta sardellipurkki pöydälle ja viereen vielä hyviä oliiveja. Yleensä tähän käytetään pieniä mustia oliiveja, mutta meillä nyt tällä kertaa vedettiin sekoituksella.

Kuullota keltasipulia pannulla öljyssä, ripottele joukkoon hieman suolaa ja reippaasti mustapippuria. Anna pehmetä vähitellen välillä sekoitellen. Sekoita joukkoon vielä kourallinen timjaminlehtiä. Sipulien joukkoon voi myös lisätä hautuman laakerinlehtiä, rosmariinia tai muuta lempiyrttiään. Meillä se on aina timjamia.

Kauli taikina ohueksi. Levitä sipulit pohjaksi. Lisää sardellifileitä ja oliiveja sinne-tänne.

Paista 225 asteisessa uunissa noin 10min.


HUOM. Taikinamäärästä tulee useampi pizza ja meillä tuosta söi 4 isoruokaista pizzanrakastajaa + yksi vähän pienempi ja huomisen herkutteluun jäi vielä kaksi kokonaista pizzaa... Eli ehkä tuosta voisi arvioida noin 8 normaaliruokaista pizzansyöjää. 


torstai 23. kesäkuuta 2016

Juhannuksen maalaissalaatti ?


Millainen on maalaissalaatti? 

Minun maalaissalaatissani pitää olla kananmunia ja pekonia. Kaikki muu voi vaihtua, mutta nämä kaksi pysyvät. No, oliivit ovat ehkä kanssa pakollisia ja vihreä salaatti - niin ja vahva vinegretti. Mutta noin muuten olen varsin joustava...

Ai, miten niin tapoihini kangistunut? Kyllähän minä voin tuohon aina joskus sekoittaa vaikka tomaatteja tai jopa leipääkin.

Yks versio maalaissalaatista 

Keitetään muutama kananmuna kovaksi ja jäähdytetään. Paistetaa pekoninpalat rapeiksi.

Pestään salaatti, siivutetaan retiisi, leikataan kurkku ja poimitaan oliivit pussista.

Sekoitetaan salaatti. Revitään kananmunat palasiksi ja ripotellaan niille ihan hitunen suolaa.

Murustellaan joukkoon vielä fetaa. Maistellaan vähän ja mietitään tekisikö vielä mieli jotain. Tällä kertaa ei tehnyt.

Tarjoillaan nälkäisille hyvän leivän kera ja lykätään eteen myös pieni kulhollinen tujuakin tujumpaa vinegrettiä, jota jokainen saa valuttaa salaatille haluamansa määrän. Oli se sitten pisaroittain vihreille lehdille tai lätäköittäin paloja siinä uittaen.

Nautitaan ja hyristään yhdessä tyytyväisyydestä.


tiistai 21. kesäkuuta 2016

Kesän paras eväsleipä


Ensimmäinen kesäreissu plakkarissa! Vielä ei olla kesälomalla, mutta harjoiteltiin su-ma lomailua huvipuistomeiningillä. Mentiin nimittäin koko konkkaronkka junalla Tampereelle ja juostiin kaksi päivää Särkänniemessä.

Juna osoittautuikin tällä kertaa oivaksi kulkuvälineeksi, sillä hotellimme oli Solo Sokos Hotel Torni siinä aseman vieressä. Oli rentouttavaa, kun ei tarvinnut miettiä ajamista tai auton parkkeerausta. Asemalaiturilta vaan tunnelia pitkin hotellille, tavarat säilöön ja bussilla hurvittelemaan. VR on myös kummasti tullut alaspäin hinnoissa, en muista, että aiemmin olisin voinut saada viiden hengen perheelle liput alta satasella...

Eväitä ei hotellille vaiheessa enää ollut jäljellä yhtään. Äidin valmistamat eväsleivät katosivat vauhdilla junamatkan aikana ja kirvoittivat matkaajilta haltioituneita kommentteja. Herkkua ne olivatkin, vaikka itse sanonkin - itse asiassa saattaa olla, että onnistuin tekemään kesän parhaat eväsleivät jo juhannukseen mennessä.


Kesän parhaat eväsleivät 

Tallinnan työreissulla mukaani tarttui Saarenmaan leppäsavulla höystettyä juustoa. Sitä oli ihan pakko kokeilla kanan kanssa.

Kolme broilerin rintafilettä leikattuna "auki" eli ensin yläreunasta yhteen suuntaan ja sitten leikkauskohdasta toisin päin.
2 kevätsipulia silputtuna, suolaa, pippuria ja savujuustoa palasina aseteltiin broilerilevylle ja sitten vaan rullattiin.

Rullat asettelin uunipannulle kevätsipulin varsien päälle. Ripottelin pippuria ja paprikajauhetta pinnalle ja törkkäisiin 200 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi.

Broilerirullat olivat herkkua näinkin, mutta tällä kertaa annettiin jäähtyä sandwicheja varten.

Ohueksi siivutettujen broilerifilerullien lisäksi leipiin tarvittiin:

Paahtoleipää
majoneesia
ketsuppia
rucolaa
Muutama tomaatti leikattuna ohuiksi siivuiksi

Sitten vaan koottiin leivät, painettiin tiiviiksi, leikattiin kolmioiksi niille, jotka kolmioita halusivat.

Pakkasin eväsleivät ensimmäistä kertaa Sagan eväslepäpusseihin ja täytyy sanoa, että ovat käteviä.



Ei sitä pelkillä leivillä jaksanut koko päivää, joten jätskitankkaus oli paikallaan. Jumbotuutti oli melkein yhtä iso kuin syöjänsä, mutta lasten jätskivatsa on mitä ilmeisimmin täysin pohjaton. Onneksi kelikin suosi ja muuttui päivän loppua kohden yhä aurinkoisemmaksi. Jätski oli siis ehdottomasti paikallaan.

Illalla oltiin kaikki sen verran väsyjä, ettemme lähteneet edes yrittämään ravintolailtaa. Burger King oli onneksi aika lähellä...

Mikäs siinä oli hotellihuoneessa vatsan vieressä köllötellessä. Solo Sokos Hotel Tornin yläkerroksissa on jänniä huoneita ja hyvät maisemat.

Huoneet on suunniteltu niin, että kylpyhuoneesta lavuaari on itse asiassa "makkarin puolella". Itse suihku ja wc ovat toki oven takana, mutta noin muuten koko huone on avointa tilaa.

Minä pidin väliverhon ja seinän puuttumisen tuomasta kivasta väljyyden tunnelmasta. Myös puna-musta väritys ja junateemaiset kuviot toivat huoneeseen mukavan tunnelman.

Kun valot oli saatu testattua, istahti kuopus ikkunalaudalle. 21.  kerros tarjosi huikeat näkymät eikä poika väsynyt radan junaliikenteen seuraamiseen... Väsymys tuli ihan jostain muualta eli vauhdikkaasta päivästä Angry Birds -kiipeilypuiston ja muiden hupilaitteiden parissa.

Kelpasi siinä isännän ja isoveljien istua toisessa huoneessa jalkapallomatsia katsomassa, kun äiti ja pikkuveli simahtivat unten maille - vaan arvatkaapa, ketkä jaksoivat eniten juosta paikasta toiseen sitten toisena päivänä?


sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Pellillinen makeaa III : Ei mennyt ihan niin kuin ajattelin


Olihan minulla suunnitelma, kun näitä peltipiirakoita tässä olen arkistoista postaillut. Piti näyttää, että kyllä minä niiden kanssa olen onnistunutkin. Tällä kertaa kun ei mennyt ihan putkeen.

Ihan syötävää tuli, muttei kyllä lähelläkään sellaista kuin toivoin.

Minä nimittäin rakastan raparperia ja haaveilin sellaisesta ihanan kirpakasta raparperitäyttemuunnelmasta perinteiseen rahkasitruunapiirakkaan... Ei kai pitäisi ruveta liian luovaksi.

Pilkoin pari raparperinvartta ja laitoin kattilaan. Laitoin sekaan pari ruokalusikallista sokeria ja annoin pehmetä. Lisäksi vaihdoin rahkan crème fraîcheen - Virhe!

Lopputuloksena oli piirakka jossa maistui - no taikina. Crème katosi jonnekin pohjan syövereihin eikä raparperikaan jaksanut pitää puoliaan. Sinänsä ihan hyvää taikinaa ja mukavan rapsakka pinta, mutta tylsähän tuosta tuli.

Pitää koittaa uudelleen ja laittaa kiltisti rahkaa. Peltipiirakoissa vain on yksi vika. Ne ovat isoja. En voi tehdä uutta ennen kuin vanha on syöty. Vähemmän herkullisen piirakan kohdalla viimeiseen palaan pääseminen näköjään kestää yllättävän kauan.

Palataan asiaan.


lauantai 18. kesäkuuta 2016

Arkistojen aarteita eli Pellillinen makeaa II - mustikka-sitruunaruudut

Ja lisää arkistoherkkuja - Tällä kertaa mustikkaa ja sitruunaa ja edelleen muutaman vuoden takaa... 
Peltipiirakat ovat ihan mahtavia!

Edelleen siis teen peltipiirakoita ja edelleen on Delicious lempparilehteni.


Niin ja OSA I täällä


Joskus aiemminkin olen täällä tullut maininneeksi, että peltipiirakat ovat herkkusuiden perheen pelastus. Niin tälläkin kertaa, kun meillä oli kylässä pari ihmistä ja poikien kaveri vielä yötä. Herkkua riitti myöhäiseksi jälkkäriksi, aamupalan herkuksi ja vielä iltapäivän välipallakin. Eikä äidin tarvinnut kuumalla kelillä touhuta uunin vieressä kuin hetken verran taikinaa sekoittaessa. Ne toiset leivontahetket käytin leipomisen sijaan kirjaa lukien ja rentoutuen. Ah, näitä kesäisiä viikonloppuja !

Tämän(kin) reseptin bongasin Delicious-lehdestä. Alkuperäisen oli lehteen kirjoittanut Donal Skehan niminen Irlannin nouseva keittiötähti. Häntä aina välillä tituleerataan uudeksi Jamie Oliveriksi, mutta enpä tiedä. Alkuperäisellä on sentään ihan kokin koulutustakin takanaan, kun Donal ilmeisesti on pääasiassa äidin opissa taitonsa hankkinut entinen poikabändiläinen. Yhteistä lienee sentään rentous ja se, että kyse on julkisuutta taitavasti hyödyntävästä ja mukavannäköisestä nuoresta miehestä. Ehkä se riittää - en tiedä. 

Tämä resepti ei nyt ole mitään kauhean ihmeellisen uutta, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin toimiva ja herkullinen. Sitruunaisuutta voi säädellä sitruunoiden määrällä, samoin tietysti mustikkaisuutta. Meillä ei kumpaakaan vedetty överiksi, että kelpasi kaikille pöydän ympärilläolijoille. Juju löytyy päälle valutetusta kuorrutuksesta. Se on terävän sitruunaista ja samalla makeaa.

Alla resepti, kuten minä sen tein normaali uunipellillisen kokoisena ja suhteessa hitusen pienemmällä rasvamäärällä kuin alkuperäisessä. Niin, ja vinkkinä vielä, että tämä oli itse asiassa parempaa seuraavana päivänä, kun maut olivat oikein asettuneet. Kannattaa siis tehdä silloin, kun haluaa säästää tarjoilupäivänä mahdollisimman paljon aikaa johonkin muuhun kuin leipomiseen.

Mustikka-sitruunaruudut 

375g jauhoja
2 kukkuratl leivinjauhetta
300g sokeria
6 kananmunaa
300g pehmeää voita
5 rkl maitoa 2-4 sitruunan kuori raastettuna
muutama kourallinen mustikoita (oman maun mukaan)

Laita uuni lämpiämään 170 asteeseen (kiertoilma 150)

Sekoita kuivat aineet kulhossa ja lisää munat, voi, maito ja sitruunankuori. Sekoita. Oli parin minuutin homma yleiskoneella.

Levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja ripottele päälle mustikat.

Laita uuniin ja kypsennä 25-30 min tai kunnes pinta on kauniisti ruskistunut. Aika riippuu vähän uunista.

Sekoita 2 dl tomusokeria ja puoli dl sitruunamehua. Mikäli seos tuntuu liian löysältä niin lisää vielä tomusokeria. Valta jäähtyneen piirakan päälle. Anna kovettua. Leikkaa ruuduiksi ja nauti. Voit halutessasi koristella vielä vaikka sitruunankuoriraasteella. Meille riitti ihan tällaisenaan.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Arkistojen aarteita: Pellillinen makeaa


Arkistojen kätköistä tammikuulta 2013 - Tämä on edelleen yksi toisen blogini etsityimmistä resepteistä, joten laitetaan nyt tännekin, Sitruunainen rahkapiirakka eli pellillinen makeaa. 


Peltipiirakat ovat makeannälkäisen perheen ruokahuollon pelastus. Meitä kun istuu pöydässä 5 sokerihiirtä, niin pienempi kakku katoaa kerralla. Uunipelti on sentään kooltaan sen verran iso, ettei tarvitse heti ruveta uudelleen leipomaan, vaikka kyllä minulla tämänkin kanssa meinasi tulla kiire saada edes joitakin paloja pelastettua myös pakkaseen.

Ei tätä kuitenkaan ihan kerralla syöty. Vanhemmat reseptit ovat sen verran tuhtia tavaraa, että yksi pala riittää jälkiruoaksi tai kahvin kanssa. Tällä reseptillä on minunkin vihossani ikää jo yli kaksikymmentä vuotta. Kummitädiltäni sen aikoinaan bongasin ja siitä lähtien on sitruunainen rahkapiirakka ollut osa vakinaista repertuaaria. 

Hiukan kevensin ja vähensin voin määrää, mutta vieläkin taitaisi vähemmällä onnistua. Tässä kuitenkin resepti sellaisena kuin sen tällä kertaa tein.

Sitruunainen rahkapiirakka 

Sekoita keskenään

4 lasia vehnäjauhoja
2 lasia sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
225g sulaa voita 

Jaa seos kahteen osaan, joista toinen on tortun pintapuoli. Pohjaan lisätään

1 kananmuna
1 lasi piimää

Valmista myös täyte sekoittamalla keskenään

2 purkkia maitorahkaa
1 lasi sokeria
2 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
1 sitruunan mehu (modernina lisäyksenä myös sitruunan kuori niin maistuu vahvemmin)

Levitä pohja pellille, lisää täyte ja ripottele lopputaikina murusina päälle. Paista uunissa 200 asteessa, kunnes pinta ruskistuu. 

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Kaalisalaattia ja vesimelonia

Kun noita salaatinkastikkeita tuossa tuli juuri listattua, niin laitetaanpa tänne sitten pari lempparisalaattiakin.

Tänään oli sellainen tunteiden vuoristorata käynnissä koko päivän, että illalla teki hyvää syödä jotain tosi maukasta, muttei liian raskasta (yhtä makkaraa ei lasketa lautaselta).



Savora-kaalisalaatista ei herkku paljon helpommaksi mene (eikä paremmaksi). Ihan pakko oli tehdä kaveriksi Harjun makkaratehtaan oreganomakkaroita. Se oli vaan ihan pakko.

Varhaiskaaliherkku 

Pieni varhaiskaali
hunajapaahdettuja maapähkinöitä
mansikoita

Kastikkeeksi:
2rkl turkkilaista jugurttia
1rkl Savoraa
valkopippuria ja ripaus suolaa

Leikellään kaali ohuiksi suikaleiksi. Sekoitetaan kastike ja nostellaan joka puolelle kaalisuikaleita. Lisätään pari kourallista pähkinötä ja sekoitellaan taas.
Leikataan mansikoita palasiksi ja ripotellaan päälle.


Toisen ihanan raikkaan salaatin olen joskus bongannut - jostain. Nyt on joka puolella tarjolla pieniä vesimeloneita, joten tämä oli itsestäänselvä valinta mielenkohotus-aterialle.

Vesimeloni ja sen feta

Kuutioidaan vesimelonia, sekoitetaan fetamurujen ja silputtujen mintunlehtien kanssa. Myllystä vielä muutama kierros mustapippuria päälle.

Helppoa, mutta ah, niin hyvää!

Herkullisen aterian jälkeen olo oli kieltämättä parempi, mutta edelleen ihmettelen, miten sitä voi olla tosi iloinen ja tuntea itsensa ihan kamalaksi samaan aikaan.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Salaatinkastikekimara eli tämän kesän suosikit. Kerro omasi!

Salaatit ovat ihania. Niihin voi tunkea mitä tahansa, niitä voi syödä lämpimänä tai kylmänä tai sekaisin. Salaatti voi olla kevyt suupala tai tuhti ateria. Vaan mikä tekee yhteen heitetystä aineksista herkullisen kokonaisuuden

Salaatinkastike tietysti. Ajatelkaapa nyt vaikka cesar-salaattia. Vihreää romainea, parmesaania, krutonkeja - ja sitten SE kastike.




Vinegretti, totta kai! 

Toinen meidän keittiömme (ja koko maailman) perussuosikki ei taida yllättää ketään. Ranskalainen vinegretti piristää salaatin kuin salaatin. Alta löytyy perusohje, mutta meillä se ei taida mennä ihan noin. Tykkäämme nimittäin vähän tujummasta, joten meidän vinegretissämme voi vaihtaa sinapin teelusikan ruokalusikaksi.

Perusvinegretti: 
2rkl punaviinietikkaa
1tl Dijonin sinappia
4rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa ja pippuria

Vinegretin ihanuus on myös sen joustavuudessa. Vaihtamalla sinapin toiseen, etikan sitruunaan ja öljyn vaikka viinirypäleensiemenöljyksi, saa taas ihan toisenlaisen setin. Joukkoon voi myös silputa erilaisia yrttejä tai, niin kuin me usein teemme, valkosipulia. Valkosipulinen kastike on yläkuvankin salaatissa eikä siihen tarvittukaan sitten muuta kuin lehtisalaattia, tomaattia ja versosalaattia koristeeksi. Seuraksi rapeaa leipää ja herkku on valmis.

Kunnon kesäinen Panzanellakaan ole mitään ilman valkosipulivinegrettiä. Tätä tullaan varmasti taas näkemään kesän aikana pöydässä useammin kuin kerran, kunhan tuo persiljakin tuolta vähän kasvaa suuremmaksi.


Valkosipulinen vinegretti on myös ihan ehdoton syksyn salaattisuosikissa eli kastanjoilla höystetyssä lehtisalaatissa. Niin, ja olettekos kokeilleet wasabivinegrettiä kalaa sisältävien salaattien seuraksi ?


Maustetut balsamicot 

Monesti salaatin saa nostettua uuteen ulottuvuuteen myös ihan viinietikkaa käyttämällä. Lehtiin voi sekoittaa hitusen suolaa ja sitten vaan valuttaa päälle viinietikkaa. Minusta erilaiset balsamico-versiot sopivat tähän parhaiten.

Tänä keväänä on käytetty niin perusbalsamicoa (sellaista vähän kypsytetynpää ja laiskasti valuaa) sekä kahta uutta suosikkia.

Punnitse ja Säästä - kaupoista löytyy viikuna-taateli balsamiviinietikkaa, jonka makeus elävöittää salaatin kuin salaatin, mutta on ehkä parhaimmillaan täyteläisiä makuja sisältävän yhdistelmän piristäjänä. Varsinkin juustojen päälle tuota kelpaa lorotella.

Mokosta mukaan tarttui puolestaan passio-viinietikka, jonka kirpeä hedelmäisyys yhdistyy mainiosti kanaan tai lihaan eli erityisesti tätä käytämme lämpimien salaattien mausteena. Kesän savuisten grilliherkkujen seuraan tämä sopinee kuin nenä päähän.




Mirin ja kurkut 

Aina ei salaatissa tarvitse kaikkia aineksia sekoittaa kastikkeeseen. Riittää kun jollain osalla on tuunaus paikoillaan ja koko salaatti piristyy. Olen huomannut mirin-kurkkujen sekoittuvan meillä vihersalaattiin yhä uudelleen ja uudelleen. Tekeminenkään ei voisi olla helpompaa. Sekoitetaan vain kurkkupaloihin pieni loraus miriniä ja hyppysellinen suolaa. Annetaan maustua pieni hetki, valutetaan ja sekoitetaan muuhun salaattiin. Tuohon kun lisää vielä vähän paahdettuja seesaminsiemeniä niin käy lisukkeena ihan yksikseenkin.

Mirin on makeahkoa, joten pippuriset rucolat tai muuten vahvan makuiset salaatinainekset tykkäävät siitä kovasti.


Jugurtti + Savora 

Turkkilainen jugurtti on ihan huippuaine, kun puhutaan dipeistä tai salaatinkastikkeista. Meillä ei nykyään tehdä oikeastaan koskaan majoneesipohjaisia kastikkeita, vaan jugurtti on keventänyt jopa perunasalaattia roimasti.

Standardina meiltä löytyy usein sekoitus turkkilaista jugurttia, ketsuppia, suolaa ja pippuria (+ chilijauhetta). Se on lasten ehdoton suosikki.

Minä puolestani olen käytännössä ihan koukussa Savora-jugurttiin. Savorahan on sellaista ranskalaista sinappimaista mausteseosta, jota Suomesta löytyy ainakin Wanhasta Kauppahallista Helsingistä ja jota kannattaa tuoda Ranskassa käydessään useampikin purkki tuliaisina.

Savora-jugurttia voi yhdistää ihan mihin tahansa, mutta meillä se vilahtaa usein avokadon kaverina enkä voi saada kyllikseni varhaiskaalisalaatista, jossa kastikkeena on juurikin Savora-jugurttia. Joka kesä tuota tulee ahmittua ihan liikaa.




Itämainen twist 

Mirin-kurkut jo veivät tuonne Aasian suuntaan, mutta varhaiskaalisalaatti muistutti vielä Thai-vinegretistä, jonka maustama kaali-porkkanasalaatti aiheuttaa myös pahemmanlaatuista riippuvuutta.
Voisi sitä tietysti pahempiinkin juttuihin retkahtaa. Tämä on vielä aika viatonta ja suhteellisen terveellistäkin.

Thai-vinegretti 
1 pieni chili raastettuna
1 iso valkosipulinkynsi raastettuna
1rkl ruskeaa sokeria
1 1/2 rkl riisiviinietikkaa
1 1/2 rkl limen mehua
1 1/2 rkl kalakastiketta
1 1/2 rkl mietoa ruokaöljyä (auringonkukka, rypsi)
puolikas pieni sipuli ohuina siivuina

Tämän kun sekoittaa ja sekoittaa mintun ja korianterin kanssa kaali-porkkanaraasteeseen...


Vaikka mitä, vaan mitä teillä? 

Salaatteja on vaikka minkälaisia ja salaatinkastikkeita vähintään yhtä monta variaatiota. Tässä nyt meidän suosikkimme, jotka ihan varmasti näkyvät kesän aikana ruokapöydässä.


Mitä teillä käytetään? Mikä on suosikkikastikkeesi resepti ? 


Arkistojen aarteita : Kastanjasalaatti ja sen valkosipulivinegretti

Arkistojen aarteita vuodelta 2013 eli Kuinka kastanja keitetään

Tätä salaattia isäntä teki, kun opiskeluaikoina minua riiasi. Aikaa on tuosta kulunut jo parikymmentä vuotta, mutta edelleen se on yksi lempiherkuistani ja vakiona ruokapöydässä ainakin kerran näin pimeimpään syksynaikaan. Ihanan lämmittävää, vaikka kylmästä salaatista onkin kyse. Valkosipulin tujuus yhdistettynä kastanjoiden täyteläiseen makeuteen on ihan voittamaton yhdistelmä.

Kastanjasalaattia valkosipulivinegretillä 

vihreää salaattia
keitettyjä ja kuorittuja kastanjoita

kastike :
Dijon-sinappia
valkosipulimurskaa
punaviinietikkaa
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Riivi salaatti ja pilko kastanjat. Levitä kulhoon tai lautaselle. 

Sekoita kastike makusi mukaiseksi.  Yleensä kai öljyä suositellaan 2/3 kokonaismäärästä, mutta meillä taitaa olla suhteessa noita väkeviä osia enemmän. Erityisesti tämän salaatin kanssa suosittelenkin tekemään tujunsorttista kastiketta.

Tiputa kastiketta salaatin päälle makusi mukaan. Sekoita ja nauti.


Kastanjoiden keittäminen 

Niille, jotka eivät ole koskaan kastanjoita keittäneet kerrottakoon, että se tapahtuu seuraavasti :
Leikkaa pienet kärjet pois kastanjasta eli reikä kuoreen. Laita runsaaseen veteen kattilaan ja kuumenna. Anna poreilla hiljalleen ainakin tunnin verran.
Valuta vesi siivilässä ja kuori mahdollisimman kuumina. Kuori irtoaa helpommin. Muista poistaa sekä kova ulkokuori että se vähän karvainen välikuori. Käytä vain pehmeä kastanja sisältä.

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Hullun viikon helpot herkut

Tämä on ollut ihan hullu viikko. Työnhakua, työmatkaa ja muuta hulinaa on riittänyt joka päivälle. En ole koskaan ennen ollut työhaastattelussa, jota varten pitää valmistaa yrityscase ja esittää se sitten 6 hengen paneelille. Jännää ja tietysti myös innostavaa, työläydestä puhumattakaan! Iltaohjelmiin mahtui siis erityisesti Power Pointtia, lisäksi teatteria (UIT - Soitellen SOTEEN)  ja torstaina lensin Ouluun ja takaisin. Vaikka Oulussa olikin varsin piristävä keli (+4 ja myrskytuuli) niin taksissa lentokentältä totesin, adrenaliinin loppuneen ja olo oli enemmän kuin vähän huono.

Sitten kotona odotti tämä...


En ole kovin usein kokenut hyvän ruoan parantavaa vaikutusta yhtä vahvasti. Tämä oli juuri, mitä tarvitsin.  Isäntä loihti aterian siinä välissä, kun oli hakenut pojan päiväkodista, juossut kotiin kaupan kautta  ja vaimo saapui iltalennolla. Sellainen ei oikein ole mahdollista ilman pientä fuskua.

Arjen luksukseen ei tarvitse tehdä kaikkea alusta asti itse. Tuunaamalla pärjää ja saa vaimon hyrisemään tyytyväisyydestä.

Torstai-illan arkimenu

Kylmäsavulohi"mössö" yrtteineen ja toastin päälle kasattuna. 

Lidlin valmiit pastanyytit, peperoni-kastikkeella ja pikkusalaatilla 

Macaronsit pakastelaatikosta 

Viini: Wolfberger Pinot Gris 2014


Pakastemacaronsit osoittautuivat oikein mukavaksi tuttavuudeksi ja taitavat meillä päätyä vakivarastoksi yllätysvieraiden varalle, vaikka ei nykyään pahemmin kyllä yllätysvieraita tule. Ajat ovat sellaiset, että ystävien kanssa tapaamiset sovitaan jo kuukausia aikaisemmin kalenteriin sovitelleen. Jotenkin sääli, vaikka sitten pitäisi kyllä yllätysvieraiden myös tottua vielä sekaisempaan huusholliin... 

Hassua, miten sitä olettaa, että toiset kyllä tekevät tupatarkastusta, vaikka itseä ei voisi vähempää häiritä toisten sotkut. Ihmisiähän sitä menee tapaamaan eikä tekemään sisustusartikkelia.  

Lemppariviini

Tuosta viinistä on ihan pakko mainita vielä erikseen. Pinot Gris on noussut minun suosikkirypäleekseni parin viime vuoden aikana jaj tämä Wolfberger-viini oli ihanan raikas ja kesäinen ja juuri passeli iltaherkkujen kaveriksi. Se on maultaan kevyt, muttei yhtään vetinen. Happoja on riittävästi ja pieni makeuskin vilahtaa taustalta. Ihan lemppari. 

Tallinnan lautalta ostettuna pullo kustansi isännän mukaan alle kympin. Arvatkaapa, mitä minun mukaani tarttuu ihan varmasti ensi viikon työreissulla? (Niin, ei tässä ihan vielä lomamoodissa olla...)

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Kyökkipsykologiaa ja hummus Josen tapaan

Kyökissä voi tehdä kaikenlaista muutakin kuin ruokaa. Kaikkihan me tiedämme, että bileiden parhaat keskustelut käydään keittiössä ja muutenkin se on paikkana lämmin, luokseenkutsuva ja luottamusta herättävä. Ei liene ihme, että kotoisa keskustelu vastaa moniin henkisiin tarpeisiin ja amatoorianalyysiä kutsutaan usein myös kyökkipsykologiaksi.

Jonkunlaista kyökkipsykologiaa harrastetaan nyt myös kirjablogissani, jossa väitän yöpöydän kirjapinon pohjalta pystyvän arvaamaan millaisesta ihmisestä on kyse, mitkä ovat hänen kiinnostuksenaiheensa ja jopa elämäntilanteensa. Menkääpä kurkkaamaan ja kommentoimaan. Siellä on jo muutamakin tarkka analyysi meikäläisestä.

Minun pinostani löytyy muiden muassa Josen Meze, joka on itse asiassa keikkunyt yöpöydälläni jo pidemmän aikaa. Olen huomannut selailevani sitä suhteellisen useasti sillä Libanonin ruokaperinteitä ja seutuja esittelevässä kirjassa riittää katseltavaa ja siitä löytyy myös monia reseptejä kokeiltavaksi.

Hummusta olen tehnyt monesti, mutta silti päätin tällä kertaa myös kokeilla kirjan reseptiä (suht) tarkasti seuraten. Minulla nimittäin on tapana heitellä kikhernetahnan ainekset vähän noin sinnepäin ja lisäksi lorauttelen sitruunamehua sen verran reilusti, ettei taida enää ihan aidosta hummuksesta olla kyse. Josen hummus oli ihan sikahyvää ja katosi piknikillä alta aikayksikön. Taidan siis olla vähän tarkempi tulevaisuudessakin.

Toiseksi tahnaksi piknikherkutteluun valikoitui Baba Ghanoush ja hyvää sekin oli. Monta muutakin reseptiä mielenkiintoisesta kirjasta löytyisi, mutta niihin palataan sitten myöhemmin.

Hummus 

2 prk kikherneitä (kirjassa käsketään tekemään kuivista liottamalla, mutta näitä sattui olemaan kaapissa)
1 dl vettä
2 valkosipulinkynttä
1,5tl suolaa
1dl tahinia
melkein 1 tl valkopippuria
1dl sitruunamehua

Pistetään koneella sileäksi ja nautitaan.

Tämä tahna on myös kevyempää kuin omani, sillä oliiviöljyä ei sekoiteta laisinkaan itse tahnaan vaan sitä valutetaan vain kulhoon päälle ja ripotellaan vielä chilijauhetta tuomaan väriä ja makua.
Mahtavaa herkkua ja helppoa pikkusuolaista dippinä kasviksille, leivän päällä tai vaikka siemennäkkäripaloilla kulhosta koukattuna.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Piknikillä - kvinoasalaattia, tahnoja ja hyvää seuraa

Mitä mahtaa tiirailla? 
Kauniit kelit innostivat meidätkin kavereiden kanssa suunnittelemaan ulkoruokailua rannan ja puiston suunnalla. Perinteisestihän siinä kävi...

Kun me olemme lähdössä piknikille, luvataan sadetta. Aina, poikkeuksetta. Aina ei kuitenkaan sitten loppujen lopuksi vettä tipukaan. Tänäänkin vaan irvisteltiin tummille pilville ja jatkettiin herkuttelua ja muita puistoon sopivia touhuja - leijojen lennätystä (ja puista kiskomista), minipetankkia, kiikarointia, jalkapalloa ja muuten vaan haahuilua. On se piknikillä käynti vaan tosi kivaa hommaa mukavassa seurassa.

Perinteisesti kävi myös herkkujen kanssa eli 6 aikuisen ja 9 lapsen jäljiltä lähti kotiinkin vielä isot kasat ruokaa. Se Maikun valkosuklaaraparperimisu (oma versioni täällä) tosin taisi kadota aika haipakkaa, niin ja ne juustot... mutta salaateissa en näköjään ainakaan minä osaa määriä arvioida ollenkaan.

Tein vaihteeksi taas kvinoasalaattia. Siitä löytyi kaikkea mahdollista. Lisäsi tein siemennäkkäriä ja sen kaveriksi hummusta ja munakoisotahnaa. Niistä lisää joku toinen päivä.


Kvinoasalaatti 
(ainakin kymmenelle)

Paketillinen kvinoaa paketin ohjeen mukaan keitettynä
1dl sitruunamehua, 1dl öljyä (jotain mietoa niin kuin viinirypäleensiemenöljyä, suolaa ja pippuria kastikkeeksi sekoitettuina

2 pkt fetajuustoa kuutioina
2 pss babypinaattia
1 kurkku
n.30 terttukirsikkatomaattia
provencen yrttejä
pihalta mintunlehtiä
pihalta kiinansipulia
paahdettuja manteleita
Broccolineja
1 sitruunan kuori
2 valkosipulinkynttä

Kanan rintafileitä marinoituina ja uunissa kypsennettyinä
(2 valkosipulinkynttä, oliiviljyä, 1 sitruunan kuori raastettuna, sitruunan mehu, 2rkl hunajaa, 1rkl savustettua paprikajauhetta dolce ja 1tl savustettua paprikajauhetta, suolaa, pippuria)

Sekoita kanafileiden marinadi ja laita ne sinne muutamaksi tunniksi. Paista sitten 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia ja anna vähän jäähtyä.

Kypsennä kvinoa ja sekoita sen kastike joukkoon.

Laita tomaatit uunin, valuta päälle oliiviöljyä ja ripottele vielä reippaasti provencen yrttejä. Anna olla uunissa kymmenisen minuuttia.

Pilko broccolinit ja paahda niitä pannulla tilkassa oliiviöljyä. Raasta joukkoon pari valkosipulinkynttä sekä sitruunan kuori.

Sekoita tomaatit ja broccolinit kvinoaan.

Paahda mantelit, pese pinaatit, leikkaa feta pieniksi kuutioiksi samoin kuin kurkku. Sekoita ne kaikki kvinoaan.

Siivuta kana ohuelti, silppua minttu ja kiinansipuli. Sekoita kaikki yhteen salaatiksi ja herkuttele.

Näyttää epämääräiseltä mössöltä, mutta sopii ainakin minun makuuni vallan mainiosti.

Siellä se on, ja osin pysyikin...

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Tuorejuustotaikinasta lohipiirakkaa

Löytyi herkkulohi ja lempparivoitaikina, joista yhdessä saatiin ihan huisinhyvää lohipiirakkaa...


Tuossa eräänä iltana pistin ison lohifileen uuniin. Ripottelin päälle suolaa, pippuria, oliiviöljyä, pekoninpaloja, fenkolia, sitruunasiivuja, vuohenjuustoa, kirsikkatomaatteja... Sitten pistin koko komeuden runsaaksi puoleksi tunniksi 200-asteiseen uuniin. Oli muuten hyvää, mutta jopa meidän poppoollamme jäi syötävää reilusti vielä seuraavaksikin päiväksi ja sitä seuraavaksi, paitsi että silloin pistin sen jo piirakkaan piiloon.

Olen aiemmin tehnyt rahkavoitaikinaa, josta pidän itse asiassa enemmän kuin perinteisestä voitaikinasta. Nyt löysin taas uuden lempparin eli tuorejuustopiirakkapohjan. Helposti leivottavaa ja rapsakkaa, mutta siitä puuttuu murotaikinan murenevaisuus ja no, tahmaisuus. Varsinkin suolaisissa piirakoissa murotaikinatyyppinen pohja on vähän äklö - ainakin minusta. Tämä taas on juuri passelia.




Tuorejuustotaikina: 
80g voita
120g Philadelphia-juustoa
puoli desiä maitoa
250g vehnäjauhoja + leivottaessa
vähän suolaa

Anna kaikkien ainesten lämmitä huoneenlämpöisiksi. Sekoita voi, juusto ja maito sileäksi ja sekoita jauhot joukkoon vähitellen. Leivo taikinapalloksi, painele levyksi ja laita jääkaappiin kelmun sisällä ainakin tunniksi.

Täytteeksi pilkoin lohta lisukkeineen ja katkarapuja. Sekoitin 2,5 desiä kermaa, 3 kananmunaa ja kukkuralusikallisen Savoraa. Joukkoon vielä tilliä silputtuna. Sekoitin kaikki yhteen. Voit tehdä oman täytteesi oman makusi mukaan.

Kun taikina oli ollut jääkaapissa, kaulin sen ohueksi levyksi ja täytin pikkupiirakkavuokia ja sydänvuoan. Pistin vuoat taikinoineen pakkaseen siksi aikaa kun uuni lämpeni 200 asteeseen.

Voitelin pohjat ja laitoin uuniin 15 minuutiksi. Sitten laskin uunin lämpötilan 160 asteeseen, laitoin täytettä vuokiin ja pistin ne takaisin uuniin 20-25 minuutiksi.

Piirakoiden kannattaa antaa jäähtyä melko haaleiksi ja ne ovat huippuhyviä vihreän salaatin kanssa lounaalla vielä seuraavanakin päivänä.