torstai 29. syyskuuta 2016

Chili con Mifu - eli Mifua meksikolaisittain


Tosi luova nimi vai mitä? 

Mifu tuli taloon jo toisenkin kerran. Tällä kertaa valitsin meksikolaisittain maustettua kanssabloggaajien ja -kokkaajien suosituksesta. Kuulemma maistuvampaa maustettuna.

Eivätkä muuten ihan väärässä olleetkaan. Nimensä mukaista, vaikka toki aika mietoa. En laittanut muita mausteita kuin ihan pienen ripauksen suolaa (ja pari laakerinlehteä) ja makua oli juuri sopivasti niin, että viisivuotiaallekin maistui. Isommille olisi toki mennyt vähän chilisempikin, mutta ei kuulunut valituksia tästäkään. Tarjoilulautanen tyhjeni alta aikayksikön.


Onneksi tykkäsivät. Annos oli lievästi sanottuna tuhti (varsinkin kun isäntäkään ei töistä ehtinyt ruokapöytään). Onneksi tajusin laittaa uuniin lopuksi vain puolet. Samaa syödään siis vielä huomenna.


Chili con Mifu

Purkillinen Mifua meksikolaisittain
1 punasipuli silputtuna
1prk valkoisia papuja
1 pikkupurkki maissia
1 paprika
1 Mutti tomaattipurkki
suolaa, jos koet tarvittavan
nippu korianteria
pari laakerinlehteä
pussillinen Valio cheddar-raastetta tai muuta haluamaasi juustoraastetta
tomaatteja
avokado tai pari
iso pussillinen maissilastuja eli tortillasipsejä

Paahda Mifua hetki pannulla pienessä öljytilkassa ja lisää sitten sipuli. Anna hetki vielä kuullottua.
Lisää pavut, maissi ja puolet paprikasta pilkottuna. Sekoittele ja kaada joukkoon tomaattipurkki.

Leikkaa korianterin varret silpuksi ja lisää nekin pannuun laakerinlehtien kanssa. Hauduttele vähän aikaa ja maistele haluatko lisätä vielä jotain.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Pilko toinenkin puolikas paprikaa ja muutama tomaatti. Leikkaa avokadokin kuutioiksi.

Levittele maissilastuja uuninkestävävlle tarjoilulautaselle. Laita päälle Mifuseosta ja vähän tomaattipaloja. Ripottele päälle juustoraastetta.

Laita uuniin kunnes juusto on hyvin sulanut.

Ota tarjoilulautanen uunista ja lisää päälle vielä loput paprikasta, korianterista sekä tomaatit ja avokado (tai tarjoile osa vierestä, jos tuntuu ylenmääräiseltä.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Arkiherkkuja


Tällä viikolla on jo maisteltu sekä syksyn aloitus että kesän lopetus - ihan vain arki-iltojen herkuissa. Eikä mikään ole ollut työlästä - valmiina purkistakin saa herkkuja. Vai mitä olette mieltä oliiveista ja täytetyistä paprikoista. Lempparilautasilta tarjottuna maistuvat erityisen hyvältä.


Syksyä edustavat tietysti punajuuret ja vanha suosikkiresepti.

Omenat ja uunissa paahdetut punajuuret saavat terää fetamuruista ja rucolasta. Päälle vielä balsamicoa sekä paahdettuja pinjansiemeniä ja herkku on valmis. 

Jostain syystä punajuuret ovat myös niin täyttäviä, että suhteellisen pienellä määrällä pärjää pitkälle . Jännä juttu. Ehkä se johtuu maanläheisistä ja täyteläisistä mauista, sillä ei tuo kai mikään maailman raskain ateria ole.

Muutenkin tuntuu siltä, että ruoan täyttävyydellä ei aina ole tekemistä aterian tuhtiuden kassa. Otetaan vaikka aamupalat. Jos syön puuroa, minulla on karmiva nälkä jo puolen tunnin päästä. Ruisleipä lisukkeineen vie minut jo parin tunnin päähän, mutta lounaaseen asti kestän erityisen hyvin ihan vain nauttimalla jugurttia, hedelmiä ja pähkinöitä/manteleita. En ainakaan ihan heti tuota viimeistä olisi äänestänyt.


Kesä taas... 

Tänään sataa, mutta tuossa alkuviikosta oli ihanan aurinkoinen ja lämmin keli. Muistelimme kesää ja pistin pöytään tämän kesän lemppareita. Nämä ovatkin toistuneet pöydässä säännöllisen epäsäännöllisesti viime kevään jälkeen.

Tämä ensimmäinen tosin on tuttu jo vuosien takaa. Salaattia, tomaatteja ja mozzarellaa. Tänä kesänä päälle on ripoteltu myös rucolanversoja. Niiden ihanan kipakka maku korostaa mozzarellan täyteläisyyttä ja tomaattien makeutta vallan mainiosti.


Broccolinit puolestaan tekivät rynnäkön ruokapöytään oikein tosissaan. Nyt löysin niitä tauon jälkeen taas myös lähimarketin hyllyltä! 

Jälleen kerran vain paahdettiin pannulla, ripoteltiin pannuun vielä raastettu valkosipulinkynsi ja sekoitettiin sitten tarjoilulautasella oliiviöljyn, suolan, sitruunamehun ja sitruunankuoriraasteen kanssa. 


Myös perunapannulla on herkuteltu koko kesä. Lisukkeet ovat vaihdelleet, mutta kolme pysyy eli punasipuli, peruna ja herneet. Tällä kertaa siivutin päälle lähimarketin kalatiskiltä löytyneen savulohirullan tsatsikitäytteellä. Aina ei tarvitse tosiaankaan tehdä kaikkea itse. Savukala on malliesimerkki herkusta, joka kelpaa vaikka kuninkaille. Herkullista.


Nyt pitää sitten miettiä, millä perhe pidetään lämpimänä (siis muutenkin kuin tänään taloyhtiössä päälle laitetun patterilämmön voimin).Huomenna taidetaan lämpöä etsiä kurpitsa-bataatti-porkkanakeiton avulla.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Mustia banaaneja = kakkua aamiaisella

Olipa kerran lapset, jotka halusivat koko ajan banaaneja. Niitä kannettiin kotiin pussikaupalla ja silti kinattiin välillä viimeisestä. Sitten ei kukaan enää halunnutkaan yhtään banaania.

Äiti seurasi banaanien hidasta tummentumista päivästä toiseen, kunnes totesi, että eivät ne näköjään siitä kulhosta mihinkään katoa. Pelastustoimenpiteet olivat paikallaan ennen bioroskisvaiheen saapumista ja mikäs sen helpompaa kuin banaanikakku.

Tällä kertaa yritin saada kakusta vieläkin kosteamman ja vähemmän rasvaisen. Niinpä pistin yhden banaanin enemmän ja vähensin kolmasosan voista. Kaiken lisäksi jauhot olivat ihan loppu ja siksi muutin osan jauhoista spelttitäysjyväksi.

Odotin lopputuloksesta enemmän leipämäistä, mutta  kyllä tämä itse asiassa ihan kakusta käy. Hyvää. Tosin vieläkin voisi laittaa voita vähemmän.

Herkkua aamupalalla vaikka hillon kanssa tai kermavaahdon tai jugurtin ja hedelmien tai vaikka ihan sellaisenaan.


Banaanikakku (versio N jotain)

200g fariinisokeria
2 kananmunaa
3 ylikypsää banaania
100g vehnäjauhoja
100g spelttitäysjyväjauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl ruokasoodaa
1tl kanelia
100g sulatettua voita
muutama kourallinen saksanpähkinäöitä

Lämmitä uuni 160 asteeseen.

Vatkaa sokeri ja kananmunat hyvin sekaisin ja sekoitaa niihin muussatut banaanit.

Lisää jauhot, leivinjauhe, ruokasooda ja kaneli. Sekoita.

Kaada lopuksi sulatettu voi ja rikotut pähkinät. Sekoita vielä kerran.

Kaada leipävuokaan ja laita uuniin tunniksi.



lauantai 24. syyskuuta 2016

Paluu menneisyyteen - uuniperunat kinkkutäytteellä


Syksy on tosissaan alkanut ja kelit kylmenneet. Silloin alan poikkeuksetta kaipaamaan takaisin lohturuokien pariin. Perjantai-illan herkkuna syötiin pitkästä aikaa foliossa kypsennettyjä uuniperunoita täytteiden kera. Taas mentiin modulaarisesti. Löytyi palvikinkku/Savora -versio ja fetafersio ja etikkakurkkusilppu ja uunitomaatit erikseen. Kukin sai sitten koota haluamansa yhdistelmän. Kaikki löysivät suosikkinsa.

Sanomattakin lienee selvää, että minä otin jokaista reilusti.

Sen verran annettiin "uudelle ajalle" myöten, että kermaviili vaihtui jugurttiin, joka meillä on muutenkin vallannut vakipaikan kastikkeissa.

Ai, että voi tavallinen perunakin maistua hyvältä. 



Helpot uuniperunat 

Kääritään isoja jauhoisia perunoita folioon ja lykätään uuniin 200 asteeseen vähintään tunniksi.

Sekoitellaan turkkilaiseen jugurttiin fetaa muruina, palvikinkkua silputtuna, Savoraa, suolaa, pippuria (muita haluamiasi mausteita), persiljasilppua (jonka minä tällä kertaa unohdin), etikkakurkkupaloja, uunissa perunoiden vieressä puolisen tuntia kypsennettyjä kirsikkatomaatin puolikkaita, jotka valeltiin balsamicolla.

Tai sitten kaikkea muuta, josta sattuu tykkäämään. Esim. savulohi - sitruuna - paprikakuutiot - persilja olisi varmaan ihan huikean hyvää myöskin.

Ota perunat uunista, Tee päälle ristiviilto ja purista "kukkaseksi". Lisää täytteitä reilulla kädellä ja syö pikkulusikalla :-)

torstai 22. syyskuuta 2016

Testissä Mifu

Tuossa juuri pääsin kiukuttelemasta kaikkien trendien ja uutuuksien hurahduspaineesta ja nyt sitten heti olen testaamassa Valion Mifu proteiinivalmistetta. No, puolustuksekseni sanottakoon, etten tosiaankaan nähnyt vaivaa näytteen saamiseksi. Se tuli Kauppahalli24 - nettiruokakaupasta ostosten kaupanpäällisenä. (Siellä muuten on joka viikko jotain kaupanpäällistä - just tuli kanttarellituorejuustoa... )



Kyllähän minä mielelläni tietysti testaankin. Erityisen mielelläni testasin Mifua siksi, että se sopii hyvin tämän hetken vaatimuksiin nopeasta ja helposta. Lääkärin mukaan edessä on kolme suhteellisen tuskallista kuukautta, kun odotellaan "luonto parantaa" metodilla välilevyn pullistuman poistumista. Mihinkään kovin monimutkaisiin resepteihin en siis taivu lähiaikoina, vaikka olo toki alkuvaiheen tuskia huomattavasti parempi jo onkin.

Mutta siis, Mifu. 

Pirkin avatessani totesin sen näyttävän ihan raejuustolta, vähän isommin rakein. Sinänsä lupaavaa, sillä meillä pidetään raejuustosta.

Päätin testata Mifun kypsennysominaisuuksia ja koittaa ruskistuisiko se kauniisti pannulla illan kesäkurpitsapastaan. Kyllä se ruskistui, vaikka ensin pannulle tulikin vettä ja näytti toivottomalta, mutta hiljaa hyvä tulee - keskilämmöllä siis.

Älkää kuitenkaan katsoko ruskistumista kuvasta. Olin ensin pihi ja laitoin vain puolet paketista. Sitten totesin, että eihän se riitä mihinkään ja hätäpäissäni lämmitin nopeasti pannulla loput. Ne kauniisti ruskistuneet ovat jo kuvaushetkellä sekoitettuna pastaan.

Laktoositon, gluteeniton, soijaton, kananmunaton, hiivaton... Aika paljon ton-loppuja yhdelle tuotteelle. Isommat pojat lisäsivät listaan myös "mauton". Mifu onkin kasa sellaisia vähän kumimaisia palluroita, jotka mitä ilmeisimmin saavat makunsa ympäröivästä kastikkeesta. Minä kyllä tykkäsin ihan sellaisenaankin, eikä noita kyllä poikienkaan lautasella ruokailun päätteeksi näkynyt jääneen yhtään ainutta murusta.

Hyvä kokeilu siis vaikken kyllä oikein osaa Mifua ajatella muuna kuin juustona (paitsi, ettei se sula kuumennettaessa, mikä tietysti luo uusia käyttömahdollisuuksia).

Pasta oli vanha tuttu resepti eli punasipulia kuullotetaan pannulla , lisätään kesäkurpitsapalat. Käännellään ja annetaan vähän kypsyä. Silputaan joukkoon pari valkosipulikynttä ja kirsikkatomaatteja. Käännellään hetki. Raastetaan pannulle yhden sitruunan kuori ja puserretaan mehu. Lisätään suolaa ja pippuria maun mukaan (ja MIFUa! ) ja sekoitetaan kypsään pastaan. Myös yrtit sopivat joukkoon (varsinkin basilika tai persilja). Lopuksi lautasella vielä parmesaaniraastetta sitä kaipaaville. 

torstai 15. syyskuuta 2016

Suklaajuustokakkua



Mitä tekee selän ja käden kipuun kertakaikkiaan kyllästynyt nainen, kun ensi kertaa taas touhuaa keittiössä? Suklaakakkua tietysti. Mikä nostaisi mieltä sen paremmin. Lisäksi uskon suklaan parantavaan vaikutukseen. Ainakin minä voin paremmin aina suklaakakkupalan jälkeen (kunhan se ei ole liian iso!)

Tällä kertaa tein suklaajuustokakkua. Sellainen väikkyi mielessäni useamman päivän ajan. Syytän himosta Kulinaari-blogia, jonka suklaajuustokakun ohje lävähti silmille jossain somekanavassa.

Kun tuossa tuli uhottua herkkujen roolista kodin ruokapöydässä ja kaksitoista kiloa Valrhonaakin odottaa kotiutettuna laatikossa niin.. No, eihän siinä sitten enää ollut mitään syytä olla tekemättä. Jollei nyt sitten ala kohta jo hirvittämään, että tämä ruokablogi muuttuu vallan suklaaleivonnaisblogiksi - riski on mitä ilmeisin. Kymmeneen viimeisimpään artikkeliin mahtuu jo kolme jossain muodossa suklaata sisältävää...

Tämä resepti on sen Nigellan kirjasta luetun pohjalta.


Suklaajuustokakku 

Puolikas pötkö Digestive keksejä murskattuna ja 60g sulatettua voita sekoitetaan keskenään ja taputellaan irtopohjavuoan pohjalle kakkupohjaksi.

Kiedo foliota kahteen kerrokseen pohjan ympäri, jotta vesihauteen vesi ai pääse vuokaan sisälle.

Täyte: 
175g tummaa suklaata
500g Philadelphia-juustoa
150g sokeria
3 kananmunaa + 3 keltuaista
pieni purkki smetanaa
1rkl kuumaa vettä

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa.

Sekoita tuorejuustoa sen verran, että se pehmenee. Lisää siihen sokeri ja sekoita tasaiseksi massaksi.

Lisää sekaan kananmunat ja keltuaiset ja sekoita tasaiseksi. Lisää smetana, sulatettu suklaa ja vesi. Sekoita tasaiseksi massaksi ja kaada pohjan päälle vuokaan.

Laita kakku isoon vuokaan vesihauteeseen 45-60min. Meillä ainakin oli valmis lähempänä 45min kuin tuntia. Kannattaa varoa, ettei kuivu liikaa.

Nosta kakku pois uunista ja anna jäähtyä vuoassa.

Kakun voi sitten koristella haluamallaan tavalla. Minä sulatin valkosuklaata, valutin kakun päälle ja käytin kaapista löytyneet loput vadelmat.

Kakku säilyy hyvänä useamman päivän jääkaapissa, mutta sen kannattaa antaa lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen herkuttelua. Maistuu paremmalta ja koostumus on silkkisempi.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Valoa päin ja kapinamieltä

Onneksi isäntä kokkaa ja meillä on keittiössä puuhaajia muutenkin enemmän kuin vain vanhemmat. Muuten olisi nähty nälkää äidin lojuessa hyödyttömänä sohvalla. Jonkunlainen etiäinen minulla kai selkävaivasta oli, sillä tulin aloittaneeksi nettiostokset juuri ennen ja tälle viikolle osui juurikin elämää helpottava Anton&Anton ruokakassi-tilaus.

Olemme aina joskus ennenkin kassin tilanneet ja lämpimästi voin suositella ruokakassikokeilua muillekin. Elämä helpottuu, kun joku on päättänyt ruokalistan puolestasi ja aineksetkin ovat suoraan käsillä. Söimme siis itse tehtyjä kalapuikkoja muusilla, karitsapullilla täytettyjä pitaleipiä ja nyt viimeiseksi pinaattilettuja.



Sohvalla ehdin myös miettimään, minne on kadonnut iloni keittiössä puuhailemisesta. Kokkausjumi on kestänyt jo niin kauan, ettei sitä voi enää selittää lomafiiliksellä tai tauon paikalla. Tulin siihen lopputulokseen, että olen kai liian vanha kaikkiin näihin nykyajan muutoksiin.

Ulkopuoliset vaatimukset ovat saapuneet keittiööni ryminällä.

 "Vähemmän lihaa" "Pitää kokeilla uusia proteiineja" "Kai olet sentään testannut chiat ja psylliumit ja muut vierasperäistä koreaa nimeä kantavat ainesosat?" "Raakaa sen olla pitää, tai ei oikeastaan kai enää sitäkään"

Liian paljon, liian nopeasti.

Kokeilen mielelläni uusia juttuja, mutta minä rakastan myös klassista ja vähän rustiikkia keittiötä. En koskaan ole varsinaisesti hurahtanut mihinkään ja nyt tuntuu siltä, kuin yleisen mielipiteen vuoksi pitäisi.

Ei! En suostu! Pitäkää vain dinosauruksena ja huonona äitinä. Meillä palataan (tai oikeasti jatketaan) nyt ihan tietoisesti vanhaa hyväksi todettua metodia.

  "Kohtuus kaikessa ja kaikkea lautasella" 

Kokeillaan uutta, kun sopivasti vastaan sattuu ja suuhun sopii, mutta nautitaan edelleen hyvällä omalla tunnolla vanhoja ja jossain jo pannaan laitettuja herkkujakin.

Ihan vain fiilikseen päästäkseni kaivoin myös hyllystä vanhoja suosikkejani.


Luinko niitä sitten? Itse asiassa luin vain Slaterin päiväkirjoja, ja niistäkin vain syyskuun. Nigellalta tarkistin suklaajuustokakun reseptin ja Jamie Oliverilta kurkistin papujen viljelyä ja sadonkorjuuta. Muuten meni selailuksi, mutta se riitti. Tuli syksyinen olo ja syksyn myötä halu palata runsaisiin, lämpimiin ja ihanan täyteläisiin makuihin. Siispä tiedossa on suolaista crumblea, lihapatoja ja muhkeita leivonnaisia - hyvällä mielellä.

Siis, kunhan tästä taas saan itseni keittiökuntoon...

lauantai 10. syyskuuta 2016

Pikaterveiset käsipuolelta

Kuvan tunnelmissa on menty tämä viikko.

Uusi työ pääsi tuskin alkamaan, kun selkä päätti hajota. Seurauksena ilkeät kivut ja vasen käsi käyttökelvottomana.

Siksi on blogi ollut kovin hiljainen. Juuri ja juuri olen selvinnyt työn koulutusjakson hommista - kiitos kipulääkkeiden ja akupunktion!

Keittiö on ollut suvereenisti miesväen hallussa ja isäntä kokannut urakalla. Valitettavasti vaimon käsissä ei ole edes kamera pysynyt.

Nyt menee jo paremmin, vaikka tuolilla istuminen ja kirjoittaminen vielä vähän koville ottavatkin. Toivoa siis on.

Palaillaan!