torstai 8. joulukuuta 2016

Mahtisalaattia uudesta keittokirjasta


Sain tuossa kustantajalta luettavaksi ja kokattavaksi keittokirjan, johon ihastuin ikihyviksi. Olen jo selitellyt perusteluja kirjablogin puolella. Niitä voi lukea täällä. Tässä sanottakoon, että kevennetyt ja terveelliset lohturuokareseptit sopivat kaikille herkuttelijoille vaikka uudenvuodenlupauksen aiheeksi.

No, myönnän. Jotkut aineksista ja resepteistä ovat ehkä meidän perheelle vähän turhankin terveellisiä (eksoottisia), mutta kyllä sellaisiakin pitänee kokeilla. Jo ihan tiedostamatta olemme muutenkin siirtyneet kasvispitoisempaan ruokavalioon, ehkäpä sitä pienellä tietoisella yrittämisellä voisi päästä vieläkin terveellisempään lopputulokseen herkuttelua unohtamatta.

Lohturuokaa - Tietoista herkuttelua (Outi Rinne) antaa hyvät eväät herkuttelun terveellistämiseen. Kaiken lisäksi kirjasta löytyy myös asiapitoista pohdintaa, joka kannattaa lukea. Sieltä löytyy syitä ja perusteluja - lempeästi ja saarnaamatta.

Ihan ensimmäiseksi kokeiluun päätyi bataattihummuspohjainen salaatti.


Jep, taidettiin vähän liiotella, Lautaselle piti saada tarpeeksi erilaisia herkkuja, jotta jokainen löysi suosikkinsa. Niinpä kypsällä bataatilla kevennetyn hummuksen päälle päätyikin jos jonkinlaista herkkua. Porkkanoita, punajuurta , kurkkua, paprikaa, herkkusieniä. rucolanversoja, alkolupiiin versoja, halloumisiivuja, tomaatteja,,, Minä jäin hummukseen totaalisen koukkuun ja esikoinenkin (joka muuten inhoaa hummusta) söi hyvällä halulla. Eritysesti tykkäsin, kun lipsahti kaksi isoa valkosipulinkynttä...

Ideana tahnan päälle levitelty salaatti osui ja upposi. Siinähän on kastike samassa ja salaatti taatusti tarpeeksi ruokaisaa.

Outi Rinne: Lohturuokaa - tietoista herkuttelua 

Kaunis kirja täynnä herkullisia reseptejä, kauniita kuvia ja asiaa siitä, miksi ruoka lohduttaa ja miksi lohturuokaa kannattaa muuttaa terveellisempään suuntaan.

Outinhan monet jo tuntevatkin Keittiökameleonttina tai Mieliruoka-blogin takaa sekä kahden muunkin keittokirjan kirjoittajana.
- Raakaruoka-aika
- Mielekkäät eväät

Seuraavaksi pitää kokeilla punaisista linsseistä tehtyjä suklaakeksejä. Saa nähdä huomaavatko pojat, mitä herkkuja äiti sillä kerralla syöttää. En nimittäin ajatellut kertoa etukäteen...
Varovaisuus lienee tarpeen sillä sen verran kauhistuneita ilmeitä ja huudahduksia oli vastassa asiasta mainitakseni. Ehkäpä vanha sanonta "hiljaa hyvä tulee" pätee tässäkin asiassa.



tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivän herkkuja - chorizorullia ja ihan parasta poroa

Sen verran hyvää oli tämän itsenäisyyspäivän lounasmenu, että pitää laittaa tännekin muistiin, Ihan siltä varalta, että inspiraatio ensi vuonna on taas hakusessa - tai sopivathan nämä tietysti myös uuden vuoden herkutteluun, jos joku sattuu innostumaan,,,


Itsenäisyyspäivämenu 2016

Chorizo-rullat ja vihreää 

Timjaminen porofilee sipulihillokkeen ja lisukkeiden kera 

Mozartinkuulia ja vaahtokarkkisuklaita 

ruokajuomana: Château Beaucaillou 2013 (St Julien) 




Joulukuu on meillä voitaikina / torttutaikinakuukausi. Ensin sitä tungetaan vohvelirautaan, sitten tehdään torttuja ja sitten ruvetaan soveltamaan. Joka vuosi löytyy jokin uusi herkku ja tänä vuonna siksi osoittautuivat chorizorullat.

Muuta ei tarvitse tehdä kuin levittää torttutaikinalevyt. Sitten päälle vuorotellen tuorejuustoa (pippurimaustettua tänään), kypsän chorizo-makkaran paloja ja emmental-raastetta. Levy rullalle. Päälle voitelu munalla ja lisää juustoa,

Uunissa 200 asteessa kestää noin 20-30min ihan uunista ja rullan paksuudesta riippuen. Sitten annetaan hetki seistä ja leikataan sellaisiksi parin suupalan kokoisiksi. Tarjoillaan jonkin vihreän kanssa.

Vihreäksi valikoituivat valkolupiinin versot - ihan uusi tuttavuus sekin. Rapsakkaa ja vähän herneenversolle maistuvaa (hitusen ehkä makeampaa). Hyvin maistui,



Pääruoaksi sulatin poron fileetä pakkasesta. Seuraksi tehtiin sinihomejuustolla höystetty palsternakka-päärynävuoka, punajuurta , duchesse-perunoita sekä ihan sikaonnistunut sipulihilloke.

Poro

Ihan ensimmäiseksi laitettiin fileet maustumaan eli siivottiin pienet kalvot pois, suolattiin ja hierottiin timjamilla ja laitettiin kelmun sisään odottelemaan muutaman katajanmarjan kanssa.
Fileen kypsentäminenhän vie pannulla voin ja oliiviöljyn sekoituksessa vähän keskilämpöä kuumemmassa vain muutaman minuutin per puoli, joten se kannattaa tehdä aikalailla loppuvaiheessa, vaikka lihaa sitten kymmensen minuuttia vielä folioon käärittynä seisottaisikin ennen leikkaamista.


Sipulihilloke 

Siivuta kolme isoa keltasipulia ja muutama salottisipuli. Kuullota kattilassa voin ja oliiviöljyn sekoituksessa, suolaa hieman ja sekoita joukkoon iso kourallinen kuivattua timjamia.

Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää joukkoon loraus punaviiniä, 3rkl mustaherukkahilloa, 1rkl ruskeaa sokeria ja loraus balsamicoetikkaa (laitettiin viikunalla maustettua tällä kertaa). Sitten vaan haudutetaan kannen alla muita ruokia tehtäessä. Jos hilloke näyttää liian nestemäiseltä, anna lopussa poreilla hiljalleen ilman kantta.


Palsternakka-päärynävuoka

Leikkaa pari palsternakkaa palasiksi, ripottele niille suolaa ja kierittele oliiviöljyssä. Laita uuniin 200 asteeseen 15 minuutiksi.
Leikkaa iso päärynä palasiksi ja sekoittele uunivuokaan palsternakan seuraksi.
Ripottele lopuksi pinnalle sinihomejuustoa ja anna olla uunissa, kunnes se on sulanut. Lisää pippuria makusi mukaan.

Punajuuret olimme kypsentäneet jo edellistä ateriaa varten foliopaketissa suolalla, timjamilla ja vaalealla balsamicolla höystettyinä. Nyt vaan kuumennettiin, eikä muuta tarvittu. Ihan "au naturel".


Duchesse-perunoihin löytyy ohje jo täältä...



Jälkkäriä ei kukaan ollut ehtinyt sen kummemmin miettimään, joten mentiin suklailla. Hyvin kelpasivat nekin.

Nyt on sitten syöty jo perinteisetkin tortut ja kohta pitää sytyttää kynttilät ikkunalle, ja komentaa pojat pois pelaamasta telkkarin vierestä, kun Linnanjuhlat alkavat, En tiedä katsooko niitä kukaan tänä(kään) vuonna kovin keskittyneesti, mutta pitäähän niiden nyt edes vähän aikaa olla päällä. Ihan vain perinteen vuoksi,


Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! 



sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Arkiston aarteita - Suolaisen makea sipuli-sinihomejuustopiirakka

Mietin tässä pikkujouluaikojen herkkuja ja muistin pitkästä aikaa yhden lemppareistani. Tästä blogista en reseptiä edes löytänyt, joten tottahan se piti kaivaa vanhoista arkistoista näytille. Taidetaan tehdä tätä itsenäisyyspäivän alkuruoaksi (jollei taas keksitä muuta siihen mennessä :-)

Tämä sopii vuoden viimeisen kuukauden juhliin kuin nappi nenään. Sinihomejuuston ja makean sipulihillokkeen liitto saa juhlamielellä pahimmankin kiukkuilijan. 





Makeansuolainen punasipulipiirakka 

Tee hilloke ja pohjataikina jo edellisenä päivänä niin pääset helpommalla.

Hilloke :
25g voita
6 punasipulia
150g sokeria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 dl balsamicoa
1,5 dl punaviiniä (mielellään jotain vähän tuhdimpaa)
loraus Marsalaa
(2 rkl mustaherukkahilloa)  

Suikaloi sipulit ja hauduta niitä kattilassa voin ja sokerin kanssa puolisen tuntia. Lisää loput aineista ja keitä vielä runsaat puoli tuntia hiljaisesti poristen. Hilloke on hyvinkin nestemäistä vielä lopussa, mutta älä huolestu. Se kyllä jähmettyy kylmetessään.
Pistä purkkiin ja jääkaappiin odottamaan käyttöä.

Rahka-voitaikina :
1 prk (250g) maitorahkaa
250 g pehmeää voita
4 dl vehnäjauhoja

Sekoita nopeasti taikinaksi. Kääri muoviin ja laita jääkaappiin tekeytymään ja jatka seuraavana päivänä. 


Seuraavana päivänä kootaan piirakka 

Kauli taikina levyksi ja nosta piirakkavuoan päälle. Älä tee siitä kauhean ohutta vaan jätä ainakin puolen sentin paksuiseksi.

Levitä sipulihilloketta piirakan pohjalle. Leikkaa sinihomejuustosta paloja ja levitä hillokkeen päälle. Silppua timjamia ja lisää piirakkaan tasaisesti. Sitä saa olla aika tukko. 

Sekoita 2 munaa, 4 keltuaista, 2 dl kermaa ja 2rkl perinteistä Dijon sinappia keskenään ja kaada piirakan päälle.

Ripottele päällimmäiseksi paahdettua hasselpähkinärouhetta

Paista uunissa 200 asteessa runsaat 30min. Anna jäähtyä haaleaksi ja tarjoile vihreän sekasalaatin kera. 


lauantai 3. joulukuuta 2016

Se on taas pikkujouluvohvelien aika

Ja pikkujouluvohvelithan tehdään tietysti voitaikinasta ja päälle laitetaan herkkuja kunkin maun mukaan.



En enää muista, mistä blogista tämän idean aikoinaan bongasin, mutta hyvä idea joka tapauksessa. Voitaikina ja vohvelirauta rakastavat toisiaan ja lopputuloksena ovat ihanan rapsakat alustat vaikka lohimousselle (mössölle...) tai savuporosta tehdylle vastaavalle.

Voitaikinavohvelit ovat meillä jo muodostuneet perinteeksi näin pikkujouluaikaan. Usein herkun tekeminen myös delegoidaan nuoremmalle polvelle. Aina ovat onnistuneet.


Voitaikinavohvelit

Tee ensimmäisenä täyte. 

Tällä kertaa sekoitimme puolikkaan Philadelphia-purkin, pari desiä jugurttia, muutaman siivun kylmäsavulohta hienonnettuna, kourallisetn tilliä hienonnettuna ja yhden keltaisen paprikan pieninä kuutioina. Mausteeksi puolikkaan sitruunan kuori, suolaa ja pippuria. Nam!

Savuporovastaava tehdään vaihtamalla savulohi savuporoon ja tilli persiljaan. Sitruunaakin voi laittaa vähän hintsummin. Muuten ihan samalla periaatteella tai sitten vaihtoehtoisesti omalla tyylillä ja oman maun mukaan. Poroversioon voi muuten pistää puolukkahilloakin pienen lusikallisen lopuksi päälle...

ja sitten vohvelit

Sitten vaan valmista voitaikinaa sulaksi ja palasiksi ja vohvelirautaan. Kestää noin 4min per satsi keskilämpöä hitusen kovemmalla.

Tarjoillaan heti.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Nopeaa ja helppoa väriterapiaa arki-iltoihin

Suuren kasvisruokabuumin keskellä on meilläkin kummasti lihansyönti vähentynyt. Kyseessä ei edes ole mikään tietoinen päätös - vastaan on vain tullut niin paljon kivoja kasvisreseptejä ja marketin hevi-osastokin on jostain syystä muuttunut inspiroivammaksi. Kasviksilla saa ruokaan myös ihanasti väriä. Se piristää, kun ulkona näkyy pelkkää mustaa.

Viime viikolla huomasin ruokalistalla komeili kaksi omaa suosikkiani kasvispitoisista arkipäivällisistä. Vaikka toisesta annoksesta löytyi kanaa, oli se lähinnä pienen lisukkeen roolissa eikä ollenkaan edes välttämätön lisä lautasella.

Tässä siis kaksi arki-reseptiä, jotka ovat -
1) Nopeita (molemmat kastikkeet valmistuvat samassa ajassa kuin riisi tai pasta kypsyy),
2) helppoja (leikkaa ja sekoita) ja
3) maistuvia (sitruunaa tai vihreää currytahnaa + ihania tuoreita kasviksia)

ja joiden avulla saa väriä pimeään aikaan.




Vihreä curry riisin kera oli ensimmäinen.

Varsinainen maku tulee currytahnapurkista. Sitten ei tarvitsekaan tehdä muuta kuin keittää riisi kaveriksi samalla kun sekoittaa kasvikset kastikkeeksi. Tällä kertaa laitettiin pannulle ensin oliiviöljyä ja puolikas kanaliemifondikuutio sekä  sipulia ja erivärisiä porkkanakuutioita.  Lilasta porkkanasta tuli ihana sävy, jonka perusteella kyseessä oli "lila" curry enemmän kuin vihreä.

Kun sipuli ja porkkanat ovat pehmenneet, lisättiin joukkoon kesäkurpitsa kuutioituna ja taas sekoiteltiin. Tässä vaiheessa lisäsin myös lusikallisen currytahnaa, muutama silputtu valkosipulinkynsi ja korianterin silputut varret. Sitten lisättiin keltainen paprika kuutioina ja taas sekoiteltiin.

Kun kasvikset olivat melkein kypsiä, lisäsin joukkoon puolikkaan kookosmaitopurkin. Halusin lopputuloksen maistuvan enemmän kasviksilta kuin kookokselta, joten en pistänyt koko purkillista. Tässä kohtaa kannattaa maistaa suolan tarve ja lisätä myös pippuria.

Kun riisi oli jo valmista, sekoitin kastikkeeseen vielä pieniä lehtikaalin ja ruusukaalin risteytyksenä syntyneitä kaalinuppuja ja lorautin sitruunamehua Pikainen kuumennus ja riisin kera lautaselle. Lisukkeeksi oli kypsennetty pannulla paketillinen kanasuikaleita pelkästään suolalla ja pippruilla maustettuina, mutta tätä voi kyllä syödä ihan kasvisversionakin.



Toinen resepti onkin sitten melkein kokonaan kasvisruokaa ja tietysti pastaa.

Tomaatti-kesäkurpitsa-mozzarellapastaa ja vähän oliiveja

Tämä perustuu vakkari sitruunapastaamme ja helpolla mennään.

Laita pastavesi kiehumaan ja kypsennä pasta paketin ohjeen mukaan.

Pilko sipuli ja kesäkurpitsa. Laita sipuli pannulle kuullottumaan oliiviöljyyn. Sekoittele ja sipulien pehmennyttyä lisää kesäkurpitsakuutiot. Sekoittele taas ja raasta sitten joukkoon puolikkaan sitruunan kuori.

Kun pasta on suurin piirtein kypsää, lisää kastikkeeseen vielä rasiallinen kirsikkatomaatteja sekä pieni pussillinen pinaatinlehtiä. Halutessasi voit repiä sekaan vielä kermaisen mozzarella-pallon.

Kaada pasta kastikkeen joukkoon ja lisää vähän sen keitinvettä. Sekoita. Lisää lopuksi vielä oliiveja ja raasta päälle parmesaania reilulla kädellä. Tarkista suola ja lisää vähän pippuria. 

Tarjoile heti.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Tasapainoilua eli kotitekoiset kananuggetit


Kotitekoiset kananuggetit voittavat teolliset serkkunsa mennen tullen. Paitsi, että vaativat pikkuisen enemmän työtä. En minä näitä kuitenkaan luokittelisi työläiden reseptien joukkoon millään ja kaipa sekin jotain merkkaa, että nugeteista löytyy tasan tarkkaan vain niitä aineita, joita sinne olen itse päättänyt laittaa.

Näitä voi myös maustaa haluamallaan tavalla. Oma suosikkini on avokadolla maustettu (eli jugurttiin muussataan mukaan avokadoa) tai sitten voi pistää chilijauhetta makunsa mukaan tai sinappia tai... no, mitä nyt mieli halajaa.

Sitten kun on saanut hyvän omantunnon kananuggettien osalta, voikin hyvillä mieliin pistää kaveriksi pakkasesta mozzarellatikkuja. Lisäksi tasapainotetaan keskenään sipsit ja porkkana-kurkkudippi. Tämä on tarkkaa työtä ja vaatii laskemista.

No, ei vaiskaan. Kerättiin pöytään, mistä tykätään ja kaikilla oli kiva perjantaifiilis. Vaikka voi näitä syödä lauantainakin...

Pimeän ajan väriterapiaa juuressipseillä ja erivärisillä porkkanoilla 
Kananuggetit

Broilerin rintafileitä
jugurttia
paprikajauhetta, suolaa, pippuria, lusikallinen Savoraa (tai mitä nyt sitten mieli tekee mausteeksi)
japanilaisia panko-korppujauhoja - Näillä saa rapsakamman pinnan ihan uunissa kypsentämällä. Toki tavallisetkin korppujauhot käyvät, mutta lopputulos on erilainen)

Sekoita jugurttikastikkeen ainekset keskenään.
Leikkaa broilerin rintafileet palasiksi ja sekoita hyvin jugurtissa. Jätä hetkeksi maustumaan.
Kierittele kanapalat korppujauhoissa ja nosta leivinpaperille pellin päälle.

Laita uuniin 200 asteeseen, kunnes korppujauhot ruskistuvat kauniisti ja liha on kypsää (20-30min vähän uunista ja palojen koosta riippuen)

Tarjoile heti chilikastikkeen, jugurttikastikkeen tai ketsupin kera.
Seuraksi sitten haluamiasi herkkuja.

torstai 24. marraskuuta 2016

7 minuutin kakku


Näillä keleillä sitä söisi kakkua ihan urakalla, tai ainakin minä söisin. Koko ajan tekee mieli mutustella jotain ja mielellään makeaa. Sitten, jos antaa mieliteolleen vallan, alkaa morkkis ja pahimmillaan huono olo. Varsinkin niinä päivinä jolloin ei jostain syystä ehdi edes lounaalle. Kuten nyt vaikka kolmena päivänä tällä viikolla (kuuluuko äänestäni pientä lounasvajeen aiheuttamaa ärtymystä?)

Olen kuitenkin keksinyt kakkuhimooni ratkaisun! Tai ainakin luulen niin.



Ensinnäkin: 
Kun alkaa tehdä mieli kakkua, ryhdyn toimeen iloisin mielin. Sitten kutsun paikalle pojat ja yhden tietyn heidän kaverinsa, jonka kakkuvatsa tuntuu olevan koko poikaa suurempi.
Näin saan leipomisen tyydytyksen, syön itse vain palan kakkua ja nautin poikien herkuttelun katselemista. Melkein yhtä kivaa ja tyydyttävää kuin useampi pala omaan suuhun.

Toiseksi: 
Teen kuivakakun. Kuvasta tietysti paljastuu, että sitä tuunaamalla saa ihan yhtäläillä kermavaahtoa kuin täytekakustakin, mutta juju onkin edelleen pojissa. Heidän jäljiltään ei kermavaahtoa yleensä kulhoon jää, joten minä syön kiltisti sitten pelkistettyjä kuivakakun palasia - mikäli kakusta jää jotain seuraaviin päiviin.

Itsepetosta? Kyllä kai, mutta mitä siitä, jos mieli jää hyväksi? (ja poikien suu makeaksi)

Tämä kakku oli niin superhelppokin. Kyseessä on vuosia sitten jo kiertänyt resepti, joka päätyi minulle kummitädiltäni (niin kuin muutama muukin kakkuresepti).
Nimen seitsemän minuuttia viittaa kakun tekemisen helppouteen - ainakin niissä talouksista, joista löytyy yleiskone tai sähkövatkain eli kai suurin piirtein nykyään kaikki, joissa enemmän leivotaan.

Mikään kevyt-  tai modernisoitu versio tämä ei ole, kunhan vaan hyvä peruskuivakakku. Maistuu erityisesti teekupillisen kera.


7 minuutin kakku 

4 kananmunaa
vajaat 3dl sokeria
2dl perunajauhoja
1 1/2dl venhäauhoja
3tl leivinjauhetta
1tl vanilliiisokeria
200g voita huoneenlämpöisen pehmeänä

Päälle kermavaahtoa ja passioncurdia (tai lemon curdia), jos siltä tuntuu.

Laitetaan uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Sekoitetaan ainekset kulhossa eli vatkataan 7min.
Laitetaan voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja kypsennetään uunissa vajaan tunnin verran. Kannattaa vähän vahtia, otin omani pois jo 50min kohdalla.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Talven muistoksi yhteisöllistä seurusteluruokaa

Lumiset kelit ovat muisto vaan, mutta silti voidaan nautti talvisesta ruoasta. Meillä talven tuovat raclettet ja fonduet, joita ilmaantuu ruokapöytään vuodenvaihteen molemmin puolin.

Rakastan fondueta sen kaikissa muodoissa. Fondue Bourgignonne on mahtavaa lihaisuudessaan ja kastikkeineen. Kiinalainen fondue keventää, kun vaihdetaan öljy kasvis- tai kanaliemeen. Kaikkein eniten onnenhuokauksia aiheuttaa kuitenkin fondue Savoyarde eli juustofondue (jollei sitten oteta huomioon suklaafondueta).

Juustofonduen koostumus meillä vähän vaihtelee, mutta yleensä siihen sekoitetaan kolmea juustoa. Tällä kertaa laitettiin 300g Toupin-juustoa (sellaista kuin Beaufort) ja vähän vähemmän kumpaakin Gruyèreä ja Comtéta. Lopputuloksena oli voimakas, mutta pehmeä fondue. Se venyi, muttei vanunut, jolloin leipäpalan ympärille sai kiedottua valuvaa herkkua juuri sopivasti eikä joutunut liian usein tehtäviä suorittamaan.

Ai mitä tehtäviä? No, tiedättehän... jos tiputtaa leipäpalan pataan, joutuu tekemään hassuja juttuja. Vähän samaan tyyliin kuin puollonpyörityksessä.

Toinen varoituksen sana. Muistattehan jättää limsat ja muut hiilihappoiset juomat pois pöydästä juustofondue-iltana. Muuten on lopputuloksena vatsanpohjaan jymähtänyt pallo ja vatsanväänteitä, kuten isäntä muistaa muistuttaa joka kerta.


Juustofondue

Laita lasiin kuivaa valkoviiniä (esim. Riesling) ja laita siihen laakerinlehti ja muutama katajanmarja. Jätä maustumaan pariksi tunniksi.
Nosta juustot pois jääkaapista huoneenlämöpöön samaan aikaan.

Ota mausteet pois ja kaada viini fonduepataan ja raasta joukkoon yksi valkospulinkynsi. Muistathan, että metallinen fonduepata ei yleensä toimi juustofonduen kanssa, vaan sitä varten on parasta olla keraaminen tai valurautainen pata.

Leikkaa juustot pieniksi paloiksi ja sulata ne hitaasti valkoviiniin hellalla miedosti lämmittäen. Aloita Toupin/Beaufort-juustolla, lisää sitten vähitellen loputkin juustot. Muista sekoittaa koko ajan.

Kun juustot ovat sulaneet tahmaksi, nosta pata fonduelämmittimen päälle. Vahdi lämmittimen palamista koko ajan. Liiaksi jäähtyessään fondue jäykistyy, kiehuminen polttaa pohjaan. Tarkkana siis.

Nauti, naura ja herkuttele. Vietä ihana ilta perheen tai ystävien seurassa. Tämä on yhteisöllistä seurusteluruokaa parhaimmillaan.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Ruokamuistoja työmatkalta

Turistimeininkiä

Työreissut ovat aina ihan oma lukunsa matkojen joukossa. Tällä kertaa lensin peräti San Franciscoon saakka - istumaan toimistossa... Hieman turhauttavaa olla uudessa paikassa eikä ehtiä katselemaan kuin parina iltana pikkuisen. Oma vika tosin - minimoin kotoa poissaoloajan, vaikka viikonlopuista olisi voinut vähän pidentää. No, ensi kerralla sitten.



Giving back 

Olen töissä yrityksessä, joka ottaa sosiaalisen vastuunsa vakavasti. "Giving back"  on yksi perusarvoista ja se näkyy myös firman käytännöissä ja mittaristoissa aivan eri tavalla konkreettisesti kuin aiemmissa työpaikoissani. 

Salesforce laskee työntekijöilleen 7 päivää vuodessa työaikaa vapaaehtoistyöhön ja päivien käyttämistä myös seurataan. Myös työntekijöiden antamat rahalahjoitukset tuplataan vuosittain tiettyyn summaan saakka. Oli siis itsestäänselvää, että uusien työntekijöiden perehdytyskoulutukseen kuului muutama tunti hyväntekeväisyyttä. Ruokabloggaaja valitsi ruoka-avun pakkaushommia - kuinkas muuten. 

Pakkasimme maissia ja broccolia jaettavaksi. Paikka oli hurjan kokoinen varasto, josta ruokaa lähtee jakelupaikkoihin jatkuvalla syötöllä. Oli aika herättävää nähdä suuren rivit ruokapakkauksia, joiden kiertoaika vaihteli vuorokauden ja neljän vuorokauden välillä. 

Jopa 25% alueen asukkaista on väliaikaisen tai jatkuvan ruoka-avun tarpeessa. Se on muuten hurjan iso määrä ihmisiä, jotka eivät päivittäin tiedä, mistä saisivat seuraavan ateriansa. 



Syödä pitää työmatkallakin

Syödä tietysti pitää myös työmatkalla. Päivällä mentiin lähilounasravintoloiden ja ruokarekkojen valikoimien varassa. Paras lounas löytyikin toimiston viereen parkkeeranneesta rekasta. 

Korealaiset riisihampparit olivat supermaukkaita. Pitänee opetella tuo riisikakun teko, että voi kotona kokeilla samaa. Höyrytetyiksi väittivät. 

Liha oli myös maustettu todella hyvin. Ei polttavaa, mutta ihanan täyteläistä ja lämmittävää. Sopi hyvin mukaan laitetun ananaksen kanssa. 

Kaiken kaikkiaan lounaat olivat ihan syötäviä. Noita riisikakkuja lukuunottamatta aikalailla suomalaisten lounasravintoloiden tasoa. Riisihampparit voittivat mennen tullen suurimman osan elämäni lounaspaikoista. (Kanttiineja ei edes lasketa... ;-)

Iltaruokien osalta kokeilin erilaisia vaihtoehtoja. Ensimmäisenä iltana aikaero iski pahasti ja jäin hotelliin syömään. Huonepalvelu toi jättimäisen tonnikalasandwichin ja yhtälailla isot macaronsit. 

Toisena iltana lähdimme porukalla Forrest Gumpin jäljille eli Bubba Gump teemaravintolaan. Siellä syötiin... arvasitte oikein! Katkarapuja! 

Olemme kaikki syöneet teemaravintoloissa, joissa ruoka on siinä siedettävän rajamailla. Bubba Gumpissa teema ja krääsä olivat paikoillaan, tarjoilija piti tietovisan ruokalajien välissä (totesin unohtaneeni elokuvasta suurin piirtein kaiken -or blame the jet lag), mutta myös ruoka oli todella maistuvaa. 

Alkuruoaksi maistelimme katkarapuja eri tavoin valmistettuina ja pääruoaksi söin Cajun-maustettua kalaa perunamuusilla. Jättimäinen juomani kävi myös jälkiruoasta. Kookos-hedelmä-rommicocktail nimittäin oli sopivasti makeaa. 

Ravintolan teema muuten alkoi jo ulko-ovelta... Thanks Mark for the Forrest Gump pose! 

Pier 39 oli muutenkin hauska paikka. Turistikauppoja, ravintoloita ja tietenkin valtava karuselli. 

Kolmantena iltana sitten kävimme hotellin lähellä italialaisessa ravintolassa. Hyvää ruokaa ja jättimäiset annokset. 

Jättimäiset annokset olivatkin kaikkia ruokailuja yhdistävä tekijä. Amerikassa kaikki on suurta, talot korkeita ja lautaset leveitä. 

Ruokalehtituliaisia 

Yksi asia on matkoillani pakollinen eli ruokalehdet. Niitä tarttuu mukaan lentokentiltä, vaikken lentokoneissa niitä luekaan (lukulistalla on kaikkea muuta). Ruokalehtivalikoimasta ja niiden sisällöstä voi myös analysoida syömisen trendejä. 



Tällä kertaa totesin kasvisruokien jylläävän täydellä voimalla. Erilaiset vege-lehdet olivat erityisesti Amerikassa jo enemmistönä ruokalehtien joukossa. Heathrown kentälläkin oli paljon kasvisruokalehtiä, mutta trendi oli ehkä yleisemminkin enemmän kasviksiin suuntautuva eli "yleis"-lehdissäkin oli kasvisteemoja mm. joulua varten. Amerikan lehdissä kahtiajako oli selvempi. 

Muuten voidaan puhua normaalista vuoden lopun "entertaining" -teemasta. Marras-joulukuussa ilmeisesti pelkästään juhlitaan... ainakin ruokalehtien otsikoista päätellen. Pitkästä aikaa kuitenkin minun myös teki mieli ostaa jouluisiakin teemanumeroita ja tarjolla tuntui olevan muutakin kuin perinteisesti vuodesta toiseen toistuvat reseptit (kalkkuna, kinkku, joulukakku jne...). 


Hotelli Westin St Francis tarjosi vilauksen luksusta
Tulipa käytyä Amerikassa 

En ollut koskaan ennen käynyt Amerikan mantereella eli mielenkiintoinen reissu kaikkiaan. 

Vaikken ehtinytkään varsinaisesti kiertelemään, antoi hotellin keskeinen sijainti mahdollisuuden katsella kaupunkin keskustan tarjontaa. Kadut olivat täynnä Jimmy Choota, Chanelia, Yves Saint Laurentia ja kumppaneita. Shoppailu ei siis varsinaisesti kuulunut ohjelmaan. 

Luksuksen lisäksi keskustasta löytyy toimistorakennuksia. En yhtään ihmettele paikallisten valituksia siitä, että keskusta on hivenen jähmettyneessä tilassa. Varsinainen elämä tuntuu olevan jossain muualla. 

Vilauksen luksuksen vastapoolista sai kadulla oleilevien kodittomien määrästä (mitei joka kadunkulmassa) tai mittasuhteita miettiessä ruoka-avun varastorakennuksessa. 

Ääripäät kohtasivat tässä reissussa. Ensi kerralla pitää ottaa aikaa käydä keskustaa kauempana ja tutustua myös tavallisten amerikkalaisten elämänmenoon. 


perjantai 11. marraskuuta 2016

Empiiristä tutkimusta eli kurpitsakeitosta kurpitsakeittoon

Kurpitsahan ei ole mitenkään kauhean vahvan makuinen ruoka-aine. Ehkä juuri siksi se taipuu niin tosi moneksi. Erityisen usein olen tänä syksynä huomannut syöväni kurpitsasta tehtyä keittoa.

Oma vakioni on sellainen aika arkinen kasviskeitto. Siihen laitetaan saman verran kurpitsaa, bataattia, sipulia ja porkkanaa. Keitetään kypsäksi kasvisliemessä seuranaan käsiin osuvia yrttejä eli meillä yleensä timjamia ja persiljaa. Suolataan ja pippuroidaan maun mukaan. Surrataan tasaiseksi sauvasekoittimella.

Minusta mukavan täyteläistä ja ennen kaikkea terveellisen kevyttä kasvisruokaa. Perhe on viime aikoina tuosta mutissut. Edellisen kattilan jouduin syömään ihan itse kokonaan... Silloin rupesi jo hieman tökkimään minullakin. Siispä tein pientä empiiristä tutkimusta kurpitsakeittosuuntauksista.

Ensimmäiseksi syyniin pääsi Turussa Pinellan kermainen kurpitsakeitto. Se vaikutti siltä, kuin kurpitsa, hyvä liemi ja kunnon kerma olisi vaahdotettu ihanan pehmäksi annokseksi. Rapsakat kurpitsansiemenet, siivu tummaa leipää ja vähän versoja päällä loivat yhdessä erittäin tyydyttävän makuelämuksen.

Pinellan versio minulla oli alkuun mielessäni, kun aloin tekemään uudenlaista kurpitsakeittoa, Kermaa ei löytynyt... Jotain muuta kyllä.

 Toinen testattu kurpitsakeitto tuli sitten vastaan työillallisella Kalastajatorpan Meritorppa-ravintolassa. Tämä olikin aika mielenkiintoinen versio. Keitto itsessään oli taas kermaisen täyteläistä (eli tosi hyvää). Aistit heräsivät savun tuoksuun ja menun mukaan keittoa oli savustettu katajalla. Maussa en savua sitten enää kauheasti löytänyt, joten shown veivät kuitenkin lisukkeet.

Lautanen tuotiin pöytään ilman keittoa ja pohjalla köllötteli kampasimpukkaa, rapsakkaa possua ja jopa pieni siivu tryffeliä. Siihen keitto sitten kaadettiin päälle. Tryffeliä en kovasti maistanut, mikä lienee hyvä juttu huomioonottaen, etten siitä oikeastaan pidä. Kampasimpukka oli keitossa herkullista, mutta voiton veivät kuitenkin possupalat. Nam, nam, nam...  Oli muuten makoisa keitto.


Kotona sitten. No, jääkaapissa oli melkein kokonainen myskikurpitsa ja siitä se sitten lähti. Kerman sijasta löysin laatikosta kookosmaitoa, joten maku lähti viiraamaan itämaiseksi heti alkuun. Hyvää tuli.



Kotoisa kurpitsakeitto

Kurpitsaa
porkkanaa puolet kurpitsan määrästä
sipulia puolet kurpitsan määrästä
3 valkosipulinkynttä
pari kynnen kokoista palaa sitruunan kuorta
1rkl sitruunamehua
Espelette chiliä jauheena ja kurkumajauhetta  sekä ripaus kanelia
kanaliemikuutio (tai kasvisliemi-kuutio, jos mieluummin)
korianterin varret
pippuria, timjamisuolaa
1 laakerinlehti
1prk kookosmaitoa
pieni loraus kalakastiketta

Schwartzwaldin kinkkua paloina ja paahdettuna
korianterin lehtiä
savulohta, katkarapuja

Leikkaa kurpitsa, porkkanat ja sipulit paloiksi. Kuullota sipuleita kattilassa oliiviöljyssä hetki. Ripottele 1/2 rkl espelette-chiliä, 1tl kurkumaa ja ripaus kanelia joukkoon. Lisää kurpitsa ja porkkanat sekä valkosipulit ja sitruuna. Sekoittele vielä hetki.

Lisää liemifondikuutio, korianterin varret, laakerinlehti ja vettä niin paljon, että kasvikset peittyvät. Anna kiehua hiljalleen n. 40min.

Ota laakerinlehti pois ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Kaada joukkoon kookosmaito ja kuumenna. Mikäli keitto kaipaa mielestäsi vielä suolaa, lorauta joukkoon tilkkanen kalakastiketta.

Paahda kinkkupaloja kuivalla pannulla kunnes ne alkavat rapsakoitua. Paahda katkarapuja (voit lisätä valkosipulia ja chiliä makusi mukaan)

Tarjoile keittoa ja ripottele lisukkeita päälle. Meillä oli ensin tarjolla valmiita savulohi-tuorejuusto-katkarapurullia, joita murenneltiin pinnalle korianterinlehtien kanssa. Sitten kokeiltiin kinkkulastujen ja korianterin kera. Molemmat toimivat.